BASKERVILLEN KOIRA

   Sherlock Holmesilla oli harvinaisessa määrässä kyky milloin vaan tahtoi irrottaa ajatuksensa siitä, mikä oli ne kokonaan vallannut. Kahden tunnin ajalla näytti hän tykkänään unohtaneen sen omituisen jutun, johon olimme joutuneet, ja hän oli kokonaan antautunut katselemaan uudenaikaisten belgialaisten mestarien tauluja. Hän ei tahtonut puhua muusta kuin taiteesta -- jota hän muuten hyvin vähän ymmärsi -- sittenkään, kun lähdettyämme näyttelystä jo olimme matkalla Northumberlandin hotelliin.

   Sherlock Holmes aveva una facoltà molto sviluppata di estraniarsi con la mente, a piacimento, dalle cose che lo circondavano. Per due ore la stramba vicenda in cui ci eravamo trovati coinvolti sernbrò per lui del tutto dimenticata ed egli si sprofondò completamente nella contemplazione delle opere dei pittori belgi contemporanei. Non volle discutere d'altro che di arte, intorno alla quale aveva le idee più audaci, dal momento in cui lasciammo la pinacoteca sino a quando ci trovammo a Northumberland Hotel.

   "Sir Henry Baskerville odottaa herroja huoneessaan", selitti portieeri. "Hän pyysi minua kehottamaan teitä heti menemään sinne."

   - Sir Henry Baskerville vi aspetta di sopra - ci disse la segretaria. - Mi ha detto di farvi salire subito non appena foste arrivati.

   "Onko teillä mitään sitä vastaan, että minä katselen matkustajaluetteloa?" kysyi Holmes.

   - Le dispiace se do un'occhiata al suo registro? - domandò Holmes.

   "Ei missään suhteessa."

   - Niente affatto.

   Kirjaan oli merkitty kaksi nimeä Baskervillen jälkeen. Toinen oli: Theophilus Johnson perheineen Newcastlesta, toinen: rouva Oldmore kamarineitsyeineen High Lodgesta Altonista.

   Dal registro dell'albergo risultava che dopo il nome di Baskerville erano stati aggiunti altri due nomi. Uno di questi era Teofilo Johnson e famiglia, di Newcastle; l'altro signora Oldmore e cameriera, di High Lodge, Alton.

   "Varmaankin minä tunnen tämän Johnsonin", sanoi Holmes portieerille. "Eikö hän ole lakimies, harmaatukkainen ja hieman ontuva?"

   - Certo, questo deve essere proprio il Johnson che io conoscevo una volta - disse Holmes al portiere. - Un avvocato, vero, grigio di capelli, che zoppica leggermente?

   "Ei, tämä herra Johnson on hiilikaivosten omistaja, hyvin reipas ja vilkas mies, eikä ole teitä vanhempi."

   - Nossignore; questo è il signor Johnson proprietario di miniere di carbone. È un signore molto in gamba, non certo più vecchio di lei.

   "Etteköhän erehdy hänen ammatistaan?"

   - É sicuro di non sbagliare circa la sua professione?

   "En; hän on useana vuonna asunut tässä hotellissa, ja me tunnemme hänet hyvin."

   - Sissignore: frequenta il nostro albergo da molti anni, e noi lo conosciamo benissimo.

   "Vai niin, se muuttaa asian. Entä rouva Oldmore? Luulen tuntevani sen nimen. Anteeksi uteliaisuuteni, mutta sattuu usein, että jonkun tuttavan luo mennessään tapaakin useampia."

   - Allora questo risolve i miei dubbi. Anche la signora Oldmore, però. Mi pare di ricordare il suo nome. La prego di scusare la mia curiosità, ma spesso ricordando un amico se ne trova un altro.

   "Hän on hyvin sairaalloinen. Mies on ollut pormestarina Gloucesterissa. Hänkin asuu täällä aina kaupungissa käydessään."

   - É una signora inferma, signore. Suo marito è stato per un certo tempo sindaco di Gloucester. Scende sempre da noi quando viene in città.

   "Kiitos tiedoista. Minä en kyllä tunne häntä. -- Näillä kysymyksillä, Watson, olemme saaneet varmuuden eräästä hyvin tärkeistä asiasta", jatkoi hän matalalla äänellä meidän mennessä portaita ylös. "Tiedämme nyt, että ne henkilöt, jotka niin suuresti pitävät huolta ystävästämme, eivät ole asettuneet asumaan samaan hotelliin kuin hän. Se todistaa, että he tahtovat pysyä poissa hänen näkyvistään yhtä innokkaasti kuin he häntä vakoilevat. Tämä seikka on hyvin tärkeä."

   - La ringrazio; non credo di poter vantare l'onore di conoscerla. Con queste domande abbiamo fissato un dato molto importante, Watson - continuò poi a voce bassa, mentre salivamo le scale. - Sappiamo così che le persone che si interessano al nostro amico non sono scese a questo albergo. Il che significa che mentre sono, come abbiamo visto, assai ansiose di sorvegliarlo, sono altrettanto ansiose di non essere conosciute. Questo è un dato di estrema importanza.

   "Missä suhteessa?"

   - Perché?

   "Se sisältää mutta mistä on kysymys herraseni?"

   - Perché... Salve, caro amico; ma che diavolo succede?

   Kun samalla olimme tulleet portaiden yläpäähän ja kääntyneet käytävään, tapasimme sir Henry Baskervillen itsensä. Hän oli punakkana vihasta ja piti kädessään vanhaa, tomuttunutta saapasta. Hän oli niin kiukuissaan, että tuskin sai sanoja suustaan, ja kun hän viimein alkoi puhua, tapahtui se melkoista murteellisemmin kuin aamulla.

   Mentre giungevamo al sommo delle scale ci eravamo imbattuti con Sir Henry Baskerville in persona. Aveva la faccia rossa di collera, e teneva in una mano una scarpa vecchia e polverosa. Era talmente furibondo che stentava ad articolar parola, e quando finalmente riuscì ad aprir bocca si espresse in un linguaggio molto piú fiorito e molto piú americanizzato di quel che avevamo sentito da lui poche ore prima.

   "Luulenpa että tässä hotellissa pidetään minua poika-nulikkana", sanoi hän. "Elleivät varo itseään, niin saavat kyllä nähdä, ettei minun kanssani ole leikkimistä. Jos ei tuo lurjus löydä minun saapastani, niin tulee tästä toista. Minä kyllä osaan sietää leikinkin, herra Holmes, mutta tämä on melkein liikaa."

   - Ho l'impressione che in questo albergo mi vogliano far fare la parte dell'imbecille! - gridò. - Ma se non stanno attenti si accorgeranno di aver trovato quello buono. Tuoni e fulmini! Se poi questo tizio non ritrova la mia scarpa saranno guai. Io so tollerare anche uno scherzo pesante, signor Holmes, ma questa volta hanno veramente passato il segno.

   "Yhäkö te haette saapastanne?"

   - E sempre in cerca della sua scarpa?

   "Yhä, ja minä kyllä sen löydänkin."

   - Sicuro, e ho tutte le intenzioni di trovarla.

   "Mutta ettekö sanonut sen olleen uuden ja väriltään ruskean?"

   - Ma non mi aveva detto trattarsi di una scarpa marrone nuova?

   "Niin se olikin, mutta nyt se on vanha ja musta."

   - Per l'appunto! Ma adesso me ne manca una nera e vecchia.

   "Mitä? Ettehän tarkoittane --?"

   - Cosa! Non vorrà dire...

   "Sitä juuri tarkoitan. Minulla ei ollut enempää kuin kolme paria jalkineita -- uudet ruskeat, vanhat mustat ja kiiltonahkasaappaat, jotka minulla ovat jalassa. Eilen illalla otettiin minulta toinen ruskeista saappaistani, ja tänään on varastettu musta saapas. -- Kuulkaa, oletteko löytäneet sen? Puhu suusi puhtaaksi, nahjus, äläkä siinä murjota?"

   - É proprio quel che voglio dire! Ne avevo soli tre paia... quello marrone nuovo, le nere vecchie, e queste di vernice che ho indosso. Ieri sera mi hanno rubato quella marrone, e oggi mi hanno fatto saltare una scarpa nera. Dunque, l'hai trovata? Parla, disgraziato, e non star lì a guardarmi come una mummia!

   Eräs pelästynyt saksalainen tarjoilija oli lähestynyt.

   Un domestico tedesco tutto agitato era intanto apparso sulla scena.

   "En, herra", sanoi tämä, "olen tiedustellut kaikkialta, mutta sitä ei kukaan ole nähnyt."

   - Nossignore: ho fatto ricerche in tutto l'albergo, ma nessuno ha saputo dirmi niente.

   "Vai niin. Sitten minä sanon teille, että menen isännän luo ja sanon ilman muuta lähteväni koko hotellista, ellei saapas löydy ennen iltaa."

   - Bene; o questa scarpa spunta fuori prima di sera, o io vado dal direttore e gli dico che lascio immediatamente questo suo schifoso albergo.

   "Se löytyy varmaan, minä lupaan, että haen sen, jos vaan olette hieman kärsivällinen."

   - La ritroveremo, signore... Le prometto che la ritroveremo, purché lei abbia un po' di pazienza.

   "Se on kyllä parasta, sillä en aio enää menettää mitään tässä varaspesässä. Mutta suokaa anteeksi, herra Holmes, on tyhmää vaivata teitä sellaisella pikkuseikalla."

   - Bada che sia così, poiché è l'ultima cosa mia che ho intenzione di perdere in questo covo di ladri. Bene, bene! Signor Holmes, mi scusi se l'ho disturbata con quest'inezia...

   "Minä en suinkaan pidä sitä pikkuseikkana."

   - Mi sembra che ci siano tutte le ragioni per essere preoccupati in proposito.

   "Te näytte pitävän asiaa jokseenkin tärkeänä."

   - Perbacco! Mi pare che lei la stia prendendo molto sul serio!

   "Kuinka te itse sen selitätte?"

   - Come spiega questo mistero?

   "Minä en sitä ensinkään selitä. Se on hulluinta ja omituisinta, mitä minulle on koskaan sattunut."

   - Non cerco affatto di spiegarlo. Per me è la cosa più scema e più strana che mi sia mai capitata.

   "Ehkä kyllä omituisinta", sanoi Holmes ajatuksissaan.

   - La più strana forse - mormorò Holmes pensierosamente.

   "Mitä johtopäätöksiä siitä teette?"

   - Lei che ne pensa?

   "Minä en luule sitä vielä täysin ymmärtäväni. Koko tämä asia on hyvin monimutkainen. Yhteydessä setänne kuoleman kanssa luulen sen melkein olevan sekavimman ja merkitsevimmän kaikista niistä viidestäsadasta merkillisestä jutusta, joita olen käsitellyt. Meillä on kumminkin useita johtolankoja käsissämme, ja on hyvin luultavaa, että joku niistä vie totuuteen. Voi olla, että hukkaamme aikaa seuraamalla väärää lankaa, mutta ennemmin tai myöhemmin löydämme kyllä oikean."

   - Ecco: per il momento non posso giurare di aver ancora capito il movente di questo mistero. Il suo caso è molto complesso, Sir Henry. Se poi lo metto in rapporto con la morte di suo zio non sono sicuro che fra tutti i cinquecento casi di capitale importanza di cui mi sono occupato ve ne sia uno più misterioso del suo. Abbiamo però in mano diverse fila, e vi è molta probabilità che l'uno o l'altro di questi indizi ci guidi alla verità. Perderemo forse del tempo a seguire un indizio sbagliato, ma presto o tardi giungeremo alla via giusta.

   Ateriamme oli jokseenkin hupainen, eikä sen kestäessä paljoa puhuttu siitä asiasta, joka oli saattanut meidät yhteen. Vasta kun olimme siirtyneet pieneen yksityiseen salonkiin, kysyi Holmes Baskervillelta, mitä hän aikoi.

   Ci fu servito un piacevole pranzo durante il quale ben poco fu detto del caso che ci aveva riuniti. Soltanto quando ci fummo ritirati nel salottino privato Holmes domandò a Baskervilie quali fossero le sue intenzioni.

   "Minä aion matkustaa Baskerville Halliin."

   - Andare al Maniero di Baskerville.

   "Koska?"

   - E quando?

   "Viikon lopulla."

   - Alla fine della settimana.

   "Itse asiassa luulen, että teette siinä oikein", sanoi Holmes. "Minulla on selviä todistuksia siitä, että teitä vartioidaan Lontoossa, ja tämän suuren kaupungin miljoonain asukasten joukosta on vaikea saada selville ketkä teitä vainoovat, ja mitä he tarkottavat. Jos he pahaa aikovat, niin voisivat he teitä vahingoittaa, ilman että me pystyisimme sitä estämään. Luultavasti te ette tiedä, tohtori Mortimer, että lähtiessänne aamulla minun talostani, joku vakooja teitä seurasi?"

   - Tutto sommato - disse Holmes - considero saggia la sua decisione. Ho prove sicure che lei qui a Londra è pedinato, e in mezzo ai milioni di persone che vivono in questa grande città è difficile scoprire chi sia questa gente o quale scopo abbia di mira. Se le intenzioni di questi signori sono cattive, potrebbero recarle danno senza che noi potessimo intervenire. Certamente lei non sapeva, dottor Mortimer, di essere stato seguito stamattina quando avete lasciato casa mia.

   Tohtori Mortimer säpsähti.

   Il dottor Mortimer ebbe un sobbalzo violento.

   "Mitä sanotte? Kuka sitten?"

   - Seguiti? Da chi?

   "Ikävä kyllä emme sitä tiedä! Onko teidän naapurienne ja tuttavienne joukossa Dartmoorissa ketään tuuhea- ja mustapartaista miestä?"

   - Questo disgraziatamente non glielo so dire. Lei ha tra i suoi vicini o i suoi conoscenti a Dartmoor un uomo con una gran barba nera?

   "Ei -- odottakaa, niin mietin. Barrymorella, sir Charlesin hovimestarilla, on tuuhea, musta parta."

   - No... o almeno... vediamo un po'... Perbacco! Sì, Barrymore, il maggiordomo del povero Sir Charles ha proprio una barba come dice lei.

   "Todellako? Missä on Barrymore?"

   - Ah! E dov'è Barrymore?

   "Hän hoitaa Baskerville Hallia."

   - A custodire il Maniero.

   "Sitten on parasta, että otamme selville, onko hän todellakin siellä, vai onko hän ehkä Lontoossa."

   - Sarebbe bene che ci accertassimo della sua presenza laggiù, o se invece per una ragione qualsiasi sia venuto a Londra.

   "Kuinka se käy päinsä?"

   - E come può appurare questo?

   "Antakaa minulle sähkösanomapaperi. 'Onko kaikki kunnossa sir Henryä varten?' Enempää ei tarvita. Ja sitten osoite: Herra Barrymore, Baskerville Hall. Mikä on lähin sähkösanoma-asema? Grimpen. Se on hyvä. Ja sitten sähkötämme Grimpenin postinhoitajalle: 'Barrymorelle tullut sähkösanoma on annettava hänelle itselleen. Ellei kotona, palautettakoon sähkösanoma sir Henry Baskervillelle. Northumberlandin hotelliin!' Tällä tavoin saamme tietää, onko Barrymore Devonshiressä, vai eikö."

   - Mi dia un modulo telegrafico. "É tutto pronto per Sir Henry?" Indirizzi al signor Barrymore, Maniero di Baskerville. Qual è l'ufficio telegrafico più vicino? Grimpen. Benissimo! E adesso spediremo un altro telegramma all'ufficiale postale di Grimpen: "Telegramma al signor Barrymore da consegnarsi personalmente in mano sua. In caso di assenza prego rimandare telegramma a Sir Henry Baskerville Northumberland Hotel". Questo dovrebbe farci sapere prima di sera se Barrymore si trova al suo posto nel Devonshire oppure no.

   "Se on totta", sanoi Baskerville. "Kuulkaahan, tohtori Mortimer, mikä hän oikein on miehiään, tämä Barrymore?"

   - Benissimo - disse Baskerville. - A proposito, dottor Mortimer, chi è questo Barrymore?

   "Hän on tilan entisen päällysmiehen poika. Neljän miespolven ajan on tuo toimi kulkenut isältä pojalle. Mikäli tiedän ovat sekä hän että vaimonsa hyvin kunnioitettavia ihmisiä."

   - È il figlio del vecchio sorvegliante, ora morto. I Barrymore sono addetti alla custodia del Maniero da ormai quattro generazioni. Per quanto io ne sappia, lui e sua moglie sono una delle coppie più rispettabili della contea.

   "Toiselta puolen", huomautti Baskerville, "on kieltämätöntä, että noilla ihmisillä on hyvin komea koti, eikä työtä mitään, ellei omistaja asu tilalla."

   - É anche vero - osservò Baskerville - che fino a quando al Maniero non ci sarà nessuno della famiglia, questa gente avrà a disposizione una casa bellissima e niente da fare.

   "Se on totta."

   - Questo è esatto.

   "Oliko Barrymorea jollakin tavalla otettu huomioon sir Charlesin testamentissa?" kysyi Holmes.

   - Barrymore ha ricavato qualche vantaggio dal testamento di Sir Charles? - disse Holmes.

   "Kumpikin, sekä mies että vaimo, saivat viisisataa puntaa."

   - Lui e sua moglie hanno ereditato cinquecento sterline a testa.

   "Vai niin. Ja tiesivätkö he ennakolta saavansa sen summan?"

   - Ah! Ed erano al corrente del fatto che avrebbero ricevuto questa somma?

   "Kyllä. Sir Charles puhui mielellään määräyksistään."

   - Sì; a Sir Charles piaceva molto parlare dei lasciti che aveva predisposti nel suo testamento.

   "Sepä oli huvittavaa kuulla."

   - Questo è molto interessante.

   "Minä toivon", sanoi tohtori Mortimer, "että te ette epäile jokaista, joka on saanut lahjan sir Charlesin testamentin kautta, sillä minäkin sain tuhat puntaa."

   - Spero - osservò il dottor Mortimer - che lei non giudicherà con occhi sospettosi chiunque ha beneficiato di un lascito da parte di Sir Charles, perché anch'io ho ereditato mille sterline.

   "Todellako. Ja vielä useammatkin, luultavasti?"

   - Perbacco! E chi ancora ha ereditato?

   "Useita vähäpätöisiä summia oli määrätty yksityisille henkilöille ja suurempia määriä monelle hyväntekeväisyyslaitokselle. Jäännös siirtyi kokonaisuudessaan sir Henrylle."

   - Nel testamento erano state destinate molte piccole somme a vari privati e una forte somma da devolversi in opere di pubblica carità. Il resto è stato tutto lasciato a Sir Henry.

   "Paljonko sitä oli?"

   - E a quanto ammonterebbe questo resto?

   "Seitsemänsataaneljäkymmentä tuhatta puntaa."

   - A settecentoquarantamila sterline.

   Holmes kohotti hämmästyneenä kulmakarvojaan. "En voinut aavistaakaan, että niin tavaton summa oli kysymyksessä."

   Holmes inarcò le sopracciglia con un moto di sorpresa. - Non immaginavo si trattasse di una cifra così sostanziosa - mormorò.

   "Sir Charlesin huhuttiin olevan hyvin rikkaan, mutta me emme tienneet kuinka rikas hän oli, ennenkuin tarkastimme hänen paperinsa. Koko hänen omaisuutensa nousi noin miljoonaan puntaan."

   - Sir Charles aveva fama di essere uomo ricco, ma nessuno di noi sapeva a quanto ammontassero esattamente i suoi beni sino a che non potemmo esaminare i suoi titoli. Il valore totale del suo patrimonio si eleva a quasi un milione di sterline.

   "Kas vaan! Siinä on voitto, joka kannattaa epätoivoisenkin pelin. Mutta vielä yksi kysymys, tohtori Mortimer. Otaksukaamme, että jotain tapahtuisi tälle nuorelle ystävällemme -- pyydän anteeksi tämän ikävän otaksuman! -- kuka silloin perisi tilan?"

   - Perbacco! É una cifra per cui molti sarebbero pronti a giocare una partita disperata. Ancora una domanda, dottor Mortimer: ammesso che accadesse qualcosa al nostro giovane amico... mi voglia perdonare questa spiacevole ipotesi!... a chi andrebbe il patrimonio?

   "Koska Rodger Baskerville, sir Charlesin nuorempi veli, kuoli naimattomana, siirtyisi tila Desmond-suvulle, joka on etäistä sukua Baskervilleille. James Desmond on vanhanpuoleinen mies ja on pappina Westmorelandissa."

   - Dal momento che Rodger Baskerville, il fratello più giovane di Sir Charles, è morto scapolo, l'eredità toccherebbe ad alcuni lontani cugini, certi Desmond. James Desmond è un vecchio ecclesiastico che abita nel Westmorland.

   "Kiitos. Kaikki nämä yksityisseikat ovat tärkeitä. Oletteko nähnyt herra James Desmondin?"

   - La ringrazio: questi particolari mi sono utilissimi. Lei conosce il signor James Desmond?

   "Olen, hän kävi kerran tervehtimässä sir Charlesia. Hän on arvokkaan näkönen, hurskas mies. Muistan hyvin, että hän kieltäytyi vastaanottamasta elinkorkoa, jota sir Charles innokkaasti hänelle tarjosi."

   - Sì; è venuto una volta a far visita a Sir Charles. É un uomo dall'aspetto venerando, e di vita esemplare. Rammento che si rifiutò di accettare una qualsiasi proposta di vitalizio da parte di Sir Charles nonostante le pressanti insistenze dello stesso Sir Charles.

   "Ja tämä vaatimaton mieskö perisi sir Charlesin omaisuuden?"

   - E quest'uomo di gusti così semplici sarebbe l'erede del milione di Sir Charles?

   "Hän perisi tilan, joka on sukukartano, ja hän perisi myöskin rahat, ellei nykyinen omistaja, joka luonnollisesti tekee niille, minkä tahtoo, olisi toisin määrännyt."

   - Certamente, poiché il patrimonio è inalienabile. E oltre ai beni immobili erediterebbe anche il denaro, a meno che il proprietario attuale non ne disponesse altrimenti, cosa che egli può benissimo fare se vuole.

   "Oletteko tehnyt testamenttinne, sir Henry?"

   - E lei ha già fatto testamento, Sir Henry?

   "En, herra Holmes, en ole. Minulla ei ole ollut aikaa siihen, sillä vasta eilen sain kuulla, kuinka asiat ovat. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että rahojen on jouduttava sille, jolle arvonimi ja tilakin. Se oli setävainajani mielipide. Kuinka voisi omistaja elvyttää suvun entisen suuruuden, ellei hänellä ole rahaa tilan ylläpitämiseksi? Talo, maa ja rahat saavat kuulua yhteen."

   - No, signor Holmes, non ancora. Non ne ho avuto il tempo, poiché soltanto ieri ho saputo come stavano le cose. In ogni caso però vorrei che al titolo e alla tenuta andasse unito anche il denaro. Così la pensava il mio povero zio. Come potrebbe il proprietario restaurare la grandezza dei Baskerville se non avesse danaro sufficiente per mantenere decorosamente la proprietà? Casa, terreno e denaro devono stare insieme.

   "Aivan oikein. Olen samaa mieltä kuin te, sir Henry, ja viisainta on, että viipymättä matkustatte Devonshireen. Ainoastaan yhden neuvon antaisin teille. Te ette saa missään tapauksessa lähteä sinne yksin."

   - Appunto. Ebbene, Sir Henry, sono anch'io del parere che lei si rechi nel Devonshire senza indugio. Metto però un'unica clausola: non deve andarci solo.

   "Tohtori Mortimer palaa sinne minun mukanani."

   - Ma il dottor Mortimer rientra con me.

   "Mutta tohtori Mortimerilla on sairaansa hoidettavanaan, ja hän asuu usean englannin penikulman päässä teistä. Parhaimmallakaan tahdolla maailmassa ei hän voisi auttaa teitä. Ei, sir Henry, teidän täytyy ottaa mukaanne joku luotettava mies, joka aina voi olla teidän läheisyydessänne."

   - Ma il dottor Mortimer ha le sue faccende da curare, la sua clientela, e la sua casa si trova a parecchi chilometri di distanza dal Maniero. Con tutta la migliore volontà del mondo potrebbe non essere in grado di aiutarla. No, Sir Henry, lei deve prendere con sé qualcuno, una persona fidata, che possa starle costantemente al fianco.

   "Onkohan mahdollista, että te itse, herra Holmes, voisitte seurata minua?"

   - Sarebbe mai possibile che potesse venire lei, signor Holmes?

   "Jos asiat kärjistyisivät, koettaisin itse saapua, mutta ymmärrättehän, että minun nykyään, kun minun neuvoani alituiseen kysytään sekä suullisesti että kirjeellisesti joka taholta, on aivan mahdoton epämääräiseksi ajaksi poistua Lontoosta. Juuri tätäkin nykyä uhkaa muuan rahankiristäjä yhtä Englannin etevimmistä nimistä häpeällä, ja minä yksin voin torjua uhkaavan häväistysjutun. Huomaatte siitäkin, että minun on aivan mahdoton lähteä Dartmooriin."

   - Se le cose si complicassero, farei in modo di essere presente di persona, ma lei capisce che con la mia vasta clientela di consulente e con i costanti appelli che mi giungono da tante parti mi è impossibile allontanarmi da Londra per un periodo di tempo indeterminato. In questo momento uno dei piú rispettabili nomi d'Inghilterra minaccia di essere infamato da un ricattatore, e soltanto io sono in grado di impedire uno scandalo che potrebbe essere disastroso. Lei vede dunque quanto mi sia impossibile accompagnarla a Dartmoor.

   "Ettekö voi suosittaa ketään muuta?"

   - Chi mi consiglierebbe dunque?

   Holmes laski kätensä minun käsivarrelleni.

   Holmes posò una mano sul mio braccio.

   "Jos ystäväni tahtoisi seurata teitä, niin ei kukaan voisi olla teille niin suurena apuna vaikeina hetkinä. Minä sanon sen täydellä vakaumuksella."

   - Se il mio amico si vuole assumere quest'incarico, non saprei consigliarle persona migliore da tenere al fianco in caso di pericolo. Nessuno meglio di me sa questo.

   Ehdotus tuli aivan odottamatta, mutta ennenkuin ehdin vastata, oli Baskerville tarttunut käteeni ja puristi sitä sydämellisesti.

   La proposta di Holmes mi coglieva completamente alla sprovvista, ma prima che io potessi avere il tempo di rispondere, già Baskerville mi aveva afferrato la mano e me la scuoteva vigorosamente.

   "Siinä tekisitte ystävän työn, tohtori Watson", sanoi hän. "Te näette kuinka laitani on, ja tiedätte melkein yhtä paljon asiasta kuin minä itse. Jos tahdotte seurata minua Baskerville Halliin ja auttaa minua vaikeuksissa, niin en sitä koskaan unohda."

   - Perbacco, dottor Watson, questo sì è proprio gentile da parte sua! - esclamò. - Lei sa qual è la mia posizione, ed è al corrente di questa faccenda quanto lo sono io. Se mi vorrà accompagnare al Maniero di Baskerville e mi aiuterà, io non la dimenticherò mai.

   Tilaisuudet outoihin seikkailuihin ovat aina olleet minulle houkuttelevia, ja Holmesin sanat minua imartelivat yhtä paljon kuin se into, jolla sir Henry otti vastaan tämän ehdotuksen.

   Il miraggio dell'avventura aveva sempre avuto per me un grande fascino, e mi sentivo lusingato dalle parole di Holmes e dalla cordialità con la quale il baronetto aveva accolto la possibilità della mia compagnia.

   "Tulen mielelläni", sanoin minä. "En todellakaan tiedä, kuinka voisin aikaani paremmin käyttää."

   - Verrò con piacere - dissi. - Non saprei come impiegare meglio il mio tempo.

   "Ja sinä ilmotat minulle kaikki tarkkaan", sanoi Holmes. "Kun ratkaiseva hetki saapuu, ja sen täytyy saapua, niin minä sanon sinulle, kuinka sinun on menetteleminen. Lauantaina on luultavasti kaikki valmiina lähtöä varten?"

   - E lei mi ragguaglierà con la massima cura - incalzò Holmes. - Quando si avvererà la crisi, il che accadrà certamente, la istruirò io sul come dovrà agire. Penso che per sabato tutto potrà essere pronto, vero?

   "Sopiiko se tohtori Watsonille?"

   - Va bene, dottor Watson?

   "Kyllä."

   - Perfettamente.

   "Siis kohtaamme me toisemme, ellei mitään odottamatonta tapahdu, lauantaina kello 10:30 Paddington-asemalla."

   - Allora sabato, salvo contrattempi, ci ritroveremo al treno delle dieci e trenta in partenza da Paddington.

   Olimme nousseet ylös lähteäksemme, kun Baskerville huudahti ilosta, hyökkäsi erääseen nurkkaan ja veti kaapin alta esiin ruskean saappaan.

   Ci eravamo già alzati per congedarci quando Baskerville lanciò un grido di trionfo, e gettandosi a capofitto in un angolo del salottino trasse da sotto uno stipo una scarpa marrone.

   "Kas tässä se on!" huudahti hän.

   - La mia scarpa! - urlò.

   "Toivokaamme, että kaikki teidän vaikeutenne yhtä helposti selviävät!" sanoi Sherlock Holmes.

   - Possano tutte le nostre difficoltà risolversi altrettanto facilmente - sentenziò Sherlock Holmes.

   "Mutta se on kovin kummallista", huomautti tohtori Mortimer. "Ennen ateriaa hain joka paikan tässä huoneessa."

   - È veramente un fatto molto strano, però! - osservò il dottor Mortimer. - Prima di pranzo avevo frugato tutta la stanza da cima a fondo.

   "Ja sen tein minäkin", sanoi Baskerville, "joka ainoan tuuman minä tarkastin."

   - Anch'io! - disse Baskerville. - Non c'era angolo in cui non avessi guardato.

   "Ja silloin ei saapasta täällä ollut."

   - Perciò non era possibile che la scarpa ci fosse, prima di pranzo.

   "Siinä tapauksessa on tarjoilija luultavasti tuonut sen tänne meidän syödessämme."

   - In tal caso deve avercela messa il cameriere mentre noi eravamo a tavola.

   Saksalainen kutsuttiin sisään, mutta ei sanonut tietävänsä mitään asiasta, joka pysyi selittämättömänä. Siten oli vielä yksi salaperäinen tapaus liittynyt useihin entisiin samankaltaisiin, vaikka näennäisesti arvottomiin seikkoihin, jotka olivat niin tiheään toisiaan seuranneet. Lukuunottamatta kamalaa kertomusta sir Charlesin kuolemasta, oli viime päivinä sattunut jakso selittämättömiä tapauksia: ensin tuo painettu kirje, sitten mustapartainen urkkija vaunuissa, sitten uuden ruskean saappaan katoaminen, sitten sama kohtalo vanhalle mustalle saappaalle ja viimeksi edellisen löytyminen. Holmes istui äänettömänä minun rinnallani ajaessamme takasin Baker Streetille, ja hänen rypistetyt kulmakarvansa ja kasvojen terävä ilme ilmottivat minulle, että hän, niinkuin minäkin, koetti sommitella niitä puitteita, joiden sisään kaikki nämä näennäisesti hajanaiset seikat sopisivat. Koko iltapäivän ja myöhäiseen iltaan istui hän ajatuksissaan.

   Fu fatto venire il tedesco, ma questi protestò di non saper nulla di nulla, né fu possibile con domande e interrogatori chiarire il mistero. Avevamo aggiunto un altro punto oscuro alla continua e apparentemente futile catena di piccoli enigmi che erano andati succedendosi l'un l'altro con tanta rapidità. Indipendentemente dal lugubre fatto della morte di Sir Charles, ci trovavamo di fronte a un susseguirsi di incidenti inspiegabili accaduti tutti nello spazio di due giorni, e che potevano riassumersi nell'arrivo del messaggio stampato, nella spia barbuta nascosta nel cab, nello smarrimento della scarpa marrone nuova, nello smarrimento della scarpa nera vecchia, e infine nel ritrovamento della scarpa marrone nuova. Holmes sedette in silenzio nella carrozza che ci riconduceva a Baker Streot, e mi fu facile capire, dal suo viso intento e dal modo come teneva corrugate le sopracciglia, che la sua mente al pari della mia era occupata nello sforzo di collegare questi episodi bizzarri e apparentemente sconnessi. Per tutto il pomeriggio e fino a sera tarda rimase sprofondato nel tabacco e nei propri pensieri.

   Vähän ennen päivällistä tuotiin meille kaksi sähkösanomaa. Ensimmäinen kuului:

   Poco prima di cena ci furono consegnati due telegrammi: Il primo diceva:

   "Olen juuri saanut tietää, että Barrymore on Baskerville Hallissa. -- Baskerville."

   APPRESO ADESSO CHE BARKYMORE É AL MANIERO. BASKERVILLE.

   Toinen: "Määräyksen mukaan olen käynyt kolmessa-kolmatta hotellissa, mutta ikäväkseni en ole löytänyt sellaista Timesin lehteä, josta olisi jotain leikattu -- Cartwright."

   Ed ecco il testo del secondo: VISITATO VENTITRÉ ALBERGHI COME DA ISTRUZIONI, MA SPIACENTE DOVER RIFERIRE IMPOSSIBILE RINTRACCIARE RITAGLIO "TIMES". CARTWRIGHT

   "Siinä katkesi kaksi lankaa, Watson. Ei mikään ole niin kiihottavaa kuin sellainen tapaus, jossa kaikki käy päinvastoin kuin on laskenut. Meidän täytyy koettaa vainuta uusia jälkiä."

   - E così due dei miei fili si spezzano, Watson. Non c'è niente che mi sproni di piú quanto un caso in cui tutto mi si mette contro. Dobbiamo andare in cerca di un'altra pista.

   "Vielä on jäljellä ajuri, joka kuljetti urkkijaa."

   - Ci rimane sempre il vetturino che ha trasportato la spia.

   "Aivan oikein. Minä olen sähkösanomalla kysynyt ajuriasemalta hänen nimeänsä ja asuntoansa. Mahdollisesti on vastaus jo saapunut."

   - Appunto. Ho telegrafato per farmi dare il suo nome e indirizzo dall'Ufficio Municipale, e non mi sorprenderei se questa fosse la risposta alla mia domanda.

   Kellon soiminen kuitenkin ennusti parempaa kuin sähkösanomavastausta, sillä ovi aukeni ja sisään astui päivettynyt henkilö, joka luultavasti oli juuri kysymyksessä oleva mies.

   Lo squillo di campanello che echeggiò in quell'istante si rivelò essere piú soddisfacente di una semplice risposta, poiché la porta si aperse lasciando entrare un individuo dall'aspetto rude che evidentemente era l'interessato in persona.

   "Pääkonttorista on minulle ilmoitettu, että joku herra, joka asuu täällä, on kysynyt numeroa 2,704", sanoi hän. "Seitsemän vuotta olen ajanut vaunujani antamatta aihetta valituksiin, ja nyt tulen tänne suoraan ajuriasemalta kysymään, mitä teillä on moittimista."

   - Sono stato avvertito dalla Direzione che un signore rispondente a questo indirizzo ha chiesto del 2704 - incominciò 1'uomo. - Sono sette anni che faccio il vetturino e finora nessuno si è lamentato di me. Sono venuto qui direttamente dalla rimessa per chiederle in faccia che cosa ha da dire sul mio conto.

   "Minulla ei ole pienintäkään moittimisen syytä teitä vastaan, ystäväni", sanoi Holmes. "Päinvastoin annan teille puolen sovereigniä, jos suoraan ja selvästi vastaatte minun kysymyksiini."

   - Non ho assolutamente nulla contro di lei, amico mio - disse Holmes. - Al contrario, ho già qui pronta mezza sovrana se lei saprà rispondere con chiarezza ad alcune domande che vorrei farle.

   "Kas sepä on onnen potkaus tänä päivänä", sanoi ajuri vetäen suunsa leveään nauruun. "Mitä herra sitten tahtoi kysyä?"

   - Be', ho avuto una buona giornata e nessuna grana - disse il fiaccheraio rasserenandosi in volto. - Che cosa mi vuol domandare, signore?

   "Sanokaa minulle ensin nimenne ja osoitteenne, jos niin sattuisi, että tahtoisin puhutella teitä useammin kuin kerran."

   - Prima di tutto il suo nome e indirizzo, nel caso avessi bisogno nuovamente di lei.

   "John Clayton on nimeni, ja osoitteeni Turpey Street 3, the Borough. Minun vaununi ovat Shipleyn Yardilta Waterloo-aseman läheltä."

   - Mi chiamo John Clayton, e abito al numero 3 di Turpey Street, al Borough. La mia vettura staziona a Shipley's Yard, vicino alla stazione di Waterloo.

   Sherlock Holmes kirjoitti kaiken tämän muistiin.

   Sherlock Holmes prese appunti.

   "Kertokaa nyt, Clayton, kaikki, mitä tiedätte siitä herrasta, joka istui vaunuissanne pitäen silmällä, mitä tapahtui tämän talon edessä kello kymmenen aamupäivällä, ja joka sitten ajoi kahden herran perässä pitkin Regent Streetiä."

   - E adesso, Clayton, mi parli dell'individuo che è venuto qui e si è messo a sorvegliare questa casa alle dieci di stamane, e poi ha seguìto i due signori giú per Regent Street. L'uomo apparve sorpreso e alquanto imbarazzato.

   Mies näytti kummastuvan ja joutuvan hieman hämilleen. "Ei tunnu maksavan vaivaa minun puhua", sanoi hän, "sillä tehän jo tiedätte, minkä minäkin. Asia on niin, että tuo herra sanoi olevansa salapoliisi, ja että minä en saisi puhua hänestä kenellekään."

   - Be', è inutile che io stia a portarla in lungo, perché mi pare che lei ne sappia anche piú di me - rispose. - La verità è che il signore mi ha detto che era un poliziotto e che io non dovevo dir nulla di lui a nessuno.

   "Niin, mutta nyt sanon teille ystävällisesti, että on kysymys hyvinkin vakavasta asiasta, ja että teille voi tulla ikävyyksiä, jos koetatte salata jotain. Te sanotte tuon miehen väittäneen olevansa salapoliisi?"

   - Caro il mio uomo, qui si tratta di una faccenda molto seria, e lei potrebbe trovarsi in guai grossi se tentasse di nascondermi qualcosa. ~ sicuro che il suo cliente le ha detto di essere un poliziotto?

   "Niin hän sanoi."

   - E come no?

   "Koska hän sen sanoi?"

   - Quando gliel'ha detto?

   "Jättäessään minut."

   - Al momento di scendere dalla vettura.

   "Sanoiko hän muuta?"

   - Ha aggiunto altro?

   "Kyllä, hän sanoi nimensä."

   - Mi ha rivelato il suo nome.

   Holmes katsahti minuun voitokkaasti. "Vai niin, sanoiko hän nimensä. Se oli varomatonta. No, mikä sitten oli hänen nimensä?"

   Holmes mi lanciò una rapida occhiata di trionfo.

    - Oh, le ha rivelato il suo nome, veramente? Che imprudenza! Che nome le ha dato?

   "Hän sanoi olevansa Sherlock Holmes."

   - Mi ha detto - rispose il cocchiere - che era il signor Sherlock Holmes.

   En ole koskaan nähnyt ystäväni hämmästyvän niin kuin nyt kuullessaan ajurin vastauksen. Ensin istui hän ääneti ja hämillään, ja sitten hän purskahti sydämelliseen nauruun.

   Non avevo mai visto il mio amico sbalordito come in quel momento, a quella risposta inattesa del vetturino. Per un attimo rimase come ammutolito dallo stupore. Poi scoppiò in una fragorosa risata:

   "Sepä ei ollut huonosti, Watson, ei todellakaan!" sanoi hän. "Minä huomaan että hänen miekkansa on yhtä sukkela ja notkea kuin minun. Siinä osui hän niin että tuntui. Vai niin, oliko hän Sherlock Holmes?"

   - Bel colpo, Watson... un colpo veramente magnifico! - esclamò. - Eccomi davanti a una lama rapida e agile non meno della mia. Mi ha toccato proprio in pieno, questa volta. Dunque si chiamava Sherlock Holmes?

   "Niin, se kyllä oli sen herran nimi."

   - Sissignore, almeno lui mi ha detto di chiamarsi così.

   "Hyvä. Tahdotteko nyt sanoa, missä hän nousi vaunuihinne ja mitä sitten tapahtui?"

   - Benissimo! Adesso mi dica dove è salito, e tutto quello che è successo.

   "Hän huusi minut luokseen kello puoli kymmenen aikana Trafalgar Squarella. Niinhän se olikin, hän sanoi heti olevansa salapoliisi ja tarjosi minulle kaksi guineaa, jos koko päivän ajaisin tarkoin hänen määräystensä mukaan kysymättä mitään. Hyvilleni minä luonnollisesti tulin. Ensin ajoimme Northumberlandin hotellin luo ja odotimme kunnes sieltä tuli kaksi herraa, jotka ottivat yhden hotellin edustalla olevista vaunuista. Me seurasimme heitä, kunnes he pysähtyivät näillä tienoin."

   - Mi ha fermato alle nove e mezzo in Trafalgar Square. Mi ha detto che era un poliziotto e mi ha promesso due ghinee se per tutta la giornata avessi seguito alla lettera i suoi ordini senza fargli domande. Naturalmente sono stato ben contento di accettare. Per prima cosa ci siamo fermati davanti al Northumberland Hotel, dove abbiamo aspettato fino a quando sono usciti due signori che hanno noleggiato una carrozza al posteggio. Di Iì li abbiamo seguiti sino a che la carrozza si è fermata da queste parti.

   "Tässä portin edessä."

   - Proprio qui davanti - precisò Holmes.

   "Niin, kas siitä minä en ollut niin varma, mutta sen hän luultavasti tiesi. Me seisautimme puolitiessä kadulla ja istuimme siinä odottamassa ainakin puolentoista tuntia. Silloin kulkivat nuo herrat meidän ohitsemme, ja me seurasimme heitä pitkin Baker Streetiä ja sitten --."

   - Be', non saprei dire con sicurezza, ma il mio cliente doveva essere bene informato. Ci siamo fermati a metà strada e abbiamo aspettato un'ora e mezzo. Poi i due signori ci hanno oltrepassato a piedi e noi li abbiamo seguiti giú per Baker Street e lungo...

   "Tuon tiedän", sanoi Holmes.

   - Questo lo so - lo interruppe Holmes.

   "Sitten edelleen kunnes he olivat kulkeneet kolme neljättäosaa Regent Streetiä. Silloin tempasi hän auki vaunujen kattoluukun ja huusi, että minun tulista vauhtia tuli ajaa Waterloo-asemalle. Minä iskin hevostani ja vähemmässä kuin kymmenessä minuutissa olimme siellä. Silloin maksoi hän aivan komeasti kaksi guineaansa ja meni asemahuoneeseen. Juuri vaunuista noustessaan, kääntyi hän sanomaan: 'Teitä ehkä huvittaa tietää, että olette kyydinnyt Sherlock Holmesia.' Sillä tavoin sain tietää hänen nimensä."

   - Arrivati quasi alla fine di Regent Street il mio cliente ha alzato il coperchio del cab e mi ha gridato di correre difilato alla stazione di Waterloo il piú in fretta possibile. Ho frustato la mia giumenta e ci siamo arrivati in dieci minuti. Allora egli mi ha pagato le sue due ghinee, da persona onesta, ed è entrato in stazione; proprio sul punto di andarsene si è voltato e mi ha detto: "Forse le interesserà sapere che ha portato nella sua carrozza Sherlock Holmes". Ecco come so il suo nome.

   "Ymmärrän. Ettekä häntä sittemmin nähnyt?"

   - Capisco. E poi non lo ha piú veduto?

   "En sen jälkeen, kun hän oli mennyt asemahuoneeseen."

   - No.

   "Ja kuinka te kuvailisitte herra Sherlock Holmesin ulkomuodon?"

   - Saprebbe descrivermelo, questo signor Sherlock Holmes?

   Ajuri raapi päätänsä. "Minä sanon, että häntä ei juuri ole niin helppo kuvailla", sanoi hän. "Hän saattoi olla noin neljänkymmenen vuoden ikäinen, ja sitten hän kai oli keskipitkä, noin pari tuumaa teitä lyhempi, luulisin. Hän oli puettu kuin oikea keikari, hänellä oli musta tasaseksi leikattu täysiparta ja hän oli kalpeanaamainen. En minä luule voivani sanoa hänestä sen enempää."

   Il cocchiere si grattò la fronte. - Ecco, per dir la verità non è un signore tanto facile da descrivere. Io direi che deve avere un quarant'anni, è di media statura, di qualche centimetro piú basso di lei. Era vestito da vero signore, ha la barba nera, squadrata, e una faccia pallida. Non credo di poter dire di piú.

   "Minkä väriset hänen silmänsä olivat?"

   - Ha osservato il colore degli occhi?

   "Kas sitä minä en tiedä."

   - No.

   "Ettekö muista mitään muuta."

   - Nessun altro particolare di cui lei possa rammentarsi?

   "En muista."

   - Nossignore, proprio nulla.

   "Tuossa on sitten rahanne. Saatte vielä toisen, jos voitte hankkia minulle lisää tietoja miehestä. Hyvää yötä!"

   - Va bene, tenga la sua mezza sovrana. Gliene toccherà un'altra se riuscirà a fornirmi altre informazioni utili. Arrivederci!

   "Hyvää yötä, herra, ja kiitoksia!"

   - Arrivederla, signore, e grazie tante!

   John Clayton meni matkoihinsa, tyytyväisenä myhäillen, ja Holmes kääntyi minuun päin olkapäitään kohauttaen ja ivallisen surkeasti hymyillen.

   John Clayton si allontanò ridacchiando soddisfatto, mentre Holmes si volgeva verso di me con un'alzata di spalle e un sorriso agrodolce.

   "Siinä katkesi kolmas lanka", sanoi hän, "ja nyt olemme joutuneet takasin lähtökohtaamme. Mikä viekas lurjus! Hän tiesi meidän talomme numeron, tiesi sir Henry Baskervillen pyytäneen minun neuvoani, urkki selville kuka minä olin, ja kun sai nähdä minut Regent Streetillä, otaksui hän minun panneen merkille ajurin numeron ja hakevan hänet käsiini, ja lähetti minulle pilkalla tervehdyksen minun omalla nimelläni. Sen sanon sinulle, Watson, että tällä kertaa olemme tavanneet vertaisemme vihollisen. Minä olen kärsinyt täydellisen tappion Lontoossa. Toivon sinun onnistuvan paremmin Devonshiressä. Mutta minä en ole hyvällä mielellä."

   - Così, anche il nostro terzo filo si è spezzato, e finiamo da dove abbiamo incominciato - concluse. - Che razza di furbo mascalzone! Sapeva il nostro numero, sapeva che Sir Henry Baskerville mi aveva consultato, ha capito subito in Regent Street chi ero, ne ha dedotto che avrei segnato il numero della carrozza e sarei riuscito a rintracciare il vetturino, e così mi ha mandato a mezzo suo quell'insolente messaggio. Le assicuro, Watson, che questa volta ci troviamo di fronte a un avversario degno di noi. A Londra mi hanno dato scacco matto. Non posso che augurare a lei nel Devonshire una migliore fortuna, benché su questo punto sia tutt'altro che tranquillo.

   "Miksi niin?"

   - Perché?

   "Minut tekee levottomaksi sinun lähtösi sinne. Se on ruma juttu, Watson, ja vaarallinen juttu. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä vähemmän siitä pidän. Niin, rakas veli, naura sinä vain, mutta iloinen tulen olemaan saadessani kerran sinut terveenä ja raittiina takasin Baker Streetin varrelle."

   - Non so, ma ho paura a mandarla laggiú. E un brutto affare, Watson, brutto e pericoloso, e piú lo approfondisco meno mi piace. Sì, amico mio, rida pure se crede, ma le dò la mia parola che sarò molto contento quando la rivedrò di nuovo sano e salvo in Baker Street