BASKERVILLEN KOIRA

   Minä tunnustan, että nämä sanat kuullessani kulki väristys pitkin selkääni. Värähdys tohtorin äänessä osoitti, että hänkin oli syvästi liikutettu kertomuksestaan. Holmes nojautui innokkaana eteenpäin, ja hänen silmänsä säihkyivät tavalla, joka osoitti hänen suuresti kiintyneen asiaan.

   Ammetto che sentendo ciò mi sentii percorrere da un brivido. Nella voce del dottore vibrava una nota di emozione cosi vivida che era facile comprendere come lui stesso fosse profondamente turbato da quanto ci aveva riferito. Holmes, interessatissimo, si sporse in avanti, e i suoi occhi avevano lo scintillio duro e tagliente che sempre emanava dal suo sguardo quando qualcosa lo avvinceva in modo particolare.

   "Te näitte sen?"

   - É sicuro di quello che dice?

   "Yhtä selvästi kuin nyt näen teidät."

   - Ne sono altrettanto sicuro quanto sono sicuro di vedere lei ora.

   "Ettekä sanonut mitään?"

   - E non l’ha detto a nessuno?

   "Mitä hyötyä olisi ollut sanomisesta?"

   - A cosa serviva parlare?

   "Ja kuinka ei kukaan muu sitä nähnyt?"

   - Perché nessun altro le ha notate?

   "Jäljet olivat noin kahdenkymmenen kyynärän päässä ruumiista, eikä kukaan pannut niihin vähintäkään huomiota. Luultavasti en minäkään olisi sitä tehnyt, ellen olisi tuntenut tarua."

   - Le orme erano a circa venti metri di distanza dal cadavere, e nessuno vi prestò attenzione. Credo che neanche io vi avrei fatto caso se non fossi stato al corrente della leggenda.

   "Löytyy kai paljon paimenkoiria nummella?"

   - Ci sono molti cani da pastore sulla landa?

   "Kyllä, mutta siinä ei ollut kysymys paimenkoirasta."

   - Certamente, ma qui non si tratta di un cane da pastore.

   "Te sanotte, että koiran täytyi olla suuren?"

   - E lei dice che doveva essere una bestia molto grossa?

   "Tavattoman suuren."

   - Enorme.

   "Mutta se ei ollut mennyt ruumiin luo?"

   - Però non si era avvicinata al corpo?

   - No.

   "Minkälainen oli ilma sinä yönä?"

   - Com'era la notte?

   "Kostea ja kolea."

   - Umida e frizzante.

   "Mutta ei satanut?"

   - Ma in quel momento non pioveva?

   "Ei."

   - No.

   "Minkälainen tuo kuja on?"

   - Com'è sistemato il viale?

   "Sen muodostaa kaksi kahdentoista jalan korkuista läpipääsemätöntä kuusiaitaa, ja niiden välinen käytävä on noin kahdeksan jalan levyinen."

   - É fiancheggiato da due siepi di vecchi tassi, impenetrabili e alte circa sei metri. Al centro il passaggio è largo circa due metri e mezzo.

   "Löytyykö mitään käytävän ja aitojen välissä?"

   - C’è qualcosa tra le siepi e la passeggiata?

   "Kuuden jalan levyinen ruohokaistale erottaa molemmin puolin käytävän aidoista."

   - Sì, c'è una striscia di verde su ciascun lato, larga circa due metri circa.

   "Ettekö sanonut, että yhdessä kohden löytyy veräjä aidassa?"

   - Mi pare di aver capito che la siepe di tasso è praticabile in un punto dove c'è un cancello: è esatto?

   "Kyllä, tavallinen veräjä, joka johtaa nummelle."

   - Sì, si tratta del cancelletto che dà sulla landa.

   "Löytyykö muuta tietä kujasta?"

   - Esiste qualche altra apertura?

   "Ei, ei löydy."

   - No, nessuna.

   "Päästäkseen kuusikujaan täytyy siis joko tulla suoraan rakennukselta tai veräjän kautta nummelta?"

   - Cosicché per raggiungere il Viale dei Tassi ci si può arrivare o dalla casa oppure entrando dal cancello che porta sulla landa.

   "Voi myöskin kulkea kujan päässä olevan huvimajan kautta."

   - Vi è anche un'uscita attraverso un padiglione, all'estremità del viale.

   "Oliko sir Charles ehtinyt sen luo?"

   - Sir Charles era arrivato fino a là?

   "Ei, hän makasi noin viidenkymmenen kyynärän päässä siitä."

   - No, era disteso a circa cinquanta metri dal padiglione.

   "Sanokaahan nyt, tohtori Mortimer, ja ajatelkaa tarkoin, sillä asia on tärkeä -- löytyivätkö jäljet ruohossa vai käytävällä?"

   - Adesso mi dica, dottor Mortimer, e questo è importante: le impronte da lei viste erano sul sentiero ma non sull'erba?

   "Ruohossa ei jälkiä näkyisi."

   - L'erba non rivelava alcuna traccia.

   "Olivatko jäljet samalla puolen käytävää kuin veräjä?"

   - Erano sul lato del sentiero su cui si apre il cancelletto?

   "Kyllä, ne olivat käytävän äärimmäisellä reunalla ja samalla puolen kuin veräjä."

   - Sì; le ho riscontrate sul bordo del sentiero, precisamente sul lato in cui si apre il cancelletto che dà sulla landa.

   "Te herätätte mielenkiintoani mitä suurimmassa määrässä. Oliko veräjä suljettu?"

   - Queste sue dichiarazioni m'interessano moltissimo. Ancora una cosa. Il cancelletto era chiuso?

   "Se oli suljettu ja varustettu irtonaisella lukolla."

   - Sì, era chiuso e la serratura era rinforzata da un lucchetto.

   "Kuinka korkea se on?"

   - Quanto è alto questo cancello?

   "Noin neljä jalkaa."

   - Un metro e mezzo circa.

   "Kuka tahansa siis olisi saattanut mennä sen yli?"

   - Perciò chiunque avrebbe potuto scavalcarlo?

   "Kyllä."

   - Sì.

   "Ja mitä merkkejä te löysitte veräjän luona?"

   - E quali impronte ha riscontrato presso il cancello?

   "En mitään huomattavampia."

   - Nessuna degna di annotazione.

   "Mitä sanotte? Eikö kukaan niitä tarkastanut?"

   - Santo cielo! E nessuno si è dato la briga di indagare?

   "Minä tein sen itse."

   - Certo. Io stesso.

   "Ettekä huomannut mitään tavatonta?"

   - E non ha trovato niente?

   "En, siinä oli kaikki niin epäselvää. Sir Charles oli luultavasti seisonut siinä viisi tai ehkä kymmenen minuuttia."

   - Era tutto così confuso! Evidentemente Sir Charles rimase in quel punto da cinque a dieci minuti.

   "Mistä sen tiedätte?"

   - Come fa a dirlo?

   "Koska tuhkaa kaksi kertaa oli pudonnut hänen sikaristaan."

   - Perché ho notato che la cenere dei sigaro era caduta due volte.

   "Erinomaista. Tässä meillä on mieleisemme ammattiveli, Watson. Mutta merkit, jäljet?"

   - Benissimo! Questo, Watson, è un collega che ci va a genio. E le impronte?

   "Hän oli itse polkenut ristiin rastiin tuon pienen hietikon. Muita jälkiä en voinut havaita."

   - Aveva lasciato le proprie orme tutt'attorno a quel piccolo pezzo di ghiaia. Non ho potuto vederne altre.

   Sherlock Holmes löi kädellä polveensa nähtävästi tyytymättömänä.

   Sherlock Holmes si batté il ginocchio con un gesto di disappunto.

   "Olisinpa vain ollut siinä!" sanoi hän. "Tämä tapaus on aivan tavattoman merkillinen ja tarjoaa runsaita mahdollisuuksia tieteelliselle asiantuntijalle. Tuota pientä hietikkoa olisin lukenut kuin avattua kirjaa, mutta nyt on sade sen turmellut ja joukko uteliaita talonpoikia puukengillään sitä polkenut. Tohtori Mortimer, tohtori Mortimer, miksi ette kutsunut minua? Te saatte vastata paljosta."

   - Oh, se avessi potuto essere lì! - esclamò. - Si tratta evidentemente di un caso straordinariamente interessante, di quelli che offrono all'esperto scientifico possibilità enormi. Quel tratto di ghiaia sul quale io sarei stato capace di leggere con tanta chiarezza è stato da un pezzo alterato dalla pioggia e reso irriconoscibile dagli zoccoli di contadini curiosi. Oh, dottor Mortimer, dottor Mortimer, e pensare che non mi ha chiamato! Lei dovrà rispondere di questo.

   "Minä en olisi voinut kutsua teitä ilmaisematta koko asiaa, ja minä olen sanonut teille, miksi en sitä tahdo. Sitäpaitsi -- niin, sitäpaitsi --"

   - Non potevo chiamarla, signor Holmes, senza rendere questi fatti di pubblica ragione, e già le ho esposto i motivi che mi hanno indotto a tacere. E poi...

   "Miksi epäröitte?"

   - Perché esita?

   "Löytyy ala, jossa terävinkin ja kokeneinkin salapoliisi joutuu ymmälle."

   - Esiste un campo in cui il più acuto e il più esperto dei poliziotti si rivela impotente.

   "Tarkoitatte, että asia on ylenluonnollinen."

   - Lei intende insinuare che abbiamo da fare con elementi soprannaturali?

   "Sitä en juuri sanonut."

   - Non intendevo proprio questo.

   "Ette, mutta niin mahtanette kumminkin ajatella."

   - No, ma evidentemente lo ha pensato.

   "Koskapa tämän onnettoman tapauksen jälkeen olen saanut kuulla useita seikkoja, joita on vaikea sovelluttaa luonnon tavalliseen järjestykseen."

   - Da quando è accaduta la tragedia, signor Holmes, mi sono giunti all'orecchio alcuni particolari che difficilmente si conciliano con l'ordine stabilito dalla natura.

   "Esimerkiksi?"

   - Ad esempio?

   "Minä olen kuullut kerrottavan, että ennen tuota kamalaa tapausta useat henkilöt olivat nähneet nummella kuleksimassa erään eläimen, joka ei voinut olla tavallinen, ja kuvailujen mukaan oli se täydelleen ollut Baskervillen suvun vainoojan näköinen. Kaikki kertoivat samalla tapaa, että se oli ollut suuri, hehkusilmäinen, aavemainen ja kauhea eläin. Olen kuulustellut näitä ihmisiä, yksi heistä on reipas ja kunnollinen maanviljelijä, toinen hevosenkengittäjä ammatiltaan ja kolmas on karjanhoitaja, ja kaikki kolme ovat kuvailleet tuota kauhun ilmiötä siten, että se hyvin sopii sukutarun mainitsemaan helvetinkoiraan. Minä vakuutan, että koko seutu on kauhun vallassa. Ja rohkean pitää sen miehen olla, joka uskaltaa kulkea nummen yli pimeän tultua."

   - Ecco: sono venuto a sapere che prima che succedesse la tragedia alcune persone avevano visto nella landa un essere che corrisponderebbe nelle descrizioni alla bestia demoniaca dei Baskerville, e che non può essere in alcun modo paragonato ad alcun animale conosciuto dalla scienza. Tutti concordano nell'affermare che si tratta di una creatura mostruosa, fosforescente, fantastica, spettrale. Ho interrogato questa gente: un campagnolo testardo, un maniscalco, un agricoltore di brughiera, e tutti e tre mi hanno ripetuta la stessa storia, mi hanno descritto una apparizione spaventosa, esattamente corrispondente al mastino infernale della leggenda. Le assicuro che nella zona regna il terrore, e non vi è nessuno che si arrischierebbe ad attraversare la landa di notte.

   "Ja te, oppinut mies, tiedemies, te luulette, että tässä on jotain ylenluonnollista?"

   - E lei, un dotto uomo di scienza, ritiene di trovarsi di fronte a fatti soprannaturali?

   "Minä en tiedä mitä uskoisin."

   - Io non so che cosa credere.

   Holmes kohautti olkapäitään.

   Holmes si strinse nelle spalle.

   "Toistaiseksi ovat tutkimukseni rajottuneet tähän maailmaan", sanoi hän. "Hyvinkin vaatimattomalla tavalla olen vastustanut pahuuden voimaa, mutta ryhtyä tekemisiin itse pahuuden isän kanssa on ehkä hieman rohkeaa. Teidän täytynee kumminkin myöntää, että jäljet olivat aineellisia?"

   - Sino a oggi ho limitato le mie ricerche a questo mondo - disse. - Con i miei umili mezzi ho combattuto il male, ma attaccare il Padre del Male in persona potrebbe essere forse da parte mia una pretesa troppo ambiziosa. Lei però deve ammettere che le impronte sono inequivocabilmente reali.

   "Tarunkin mainitsema koira oli kyllin aineellinen repiäkseen kurkun esiin ihmisen kaulasta, ja kumminkin se samalla oli helvetillinen."

   - Il mastino è stato tanto reale da dilaniare la gola di un uomo, ma era anche diabolico.

   "Minä huomaan, että te olette täydellä todella siirtynyt ylenluonnollisia uskovain joukkoon. Selittäkää kumminkin yksi seikka, tohtori Mortimer. Jos mielipiteenne ovat sellaisia, niin miksi sitten olette kääntynyt minun puoleeni? Te sanotte minulle, että on hyödytöntä koettaa tutkia syytä sir Charlesin kuolemaan, ja samalla te pyydätte minua sitä tekemään."

   - Mi accorgo che lei si è schierato con quelli che propendono per il sovrannaturale: ma ora mi dica un po', dottor Mortimer: se lei nutre simili opinioni, perché è venuto a consultare proprio me? Mi dice che è inutile compiere ricerche sulla morte di Sir Charles, e contemporaneamente desidera che io me ne occupi.

   "Minä en ole teiltä sitä pyytänyt."

   - Non ho detto che desidero che lei se ne occupi.

   "Mitenkä muuten voisin teitä sitten auttaa?"

   - Come posso aiutarla allora?

   "Neuvomalla mihinkä suhteeseen minun on asettuminen sir Henry Baskervilleen, joka saapuu Waterloo-asemalle" -- tohtori Mortimer katsoi kelloansa -- "täsmälleen tunnin ja neljänneksen päästä."

   - Consigliandomi come mi dovrò comportare nei confronti di Sir Henry Baskerville, che arriverà alla stazione di Waterloo... - il dottor Mortimer consultò l'orologio - ... esattamente tra un'ora e un quarto.

   "Hän on perillinen, eikö niin?"

   - Sarebbe l'erede?

   "Kyllä. Heti sir Charlesin kuoltua annoimme tiedustella tätä nuorta miestä ja saimme tietää hänen viljelevän maata Kanadassa. Sen mukaan, mitä meille on kerrottu, lienee hän kaikissa suhteissa kunnon mies. Minä en nyt enää puhu lääkärinä vaan sir Charlesin testamentin tallettajana ja toimittajana."

   - Sì. Alla morte di Sir Charles noi abbiamo effettuato ricerche intorno a questo giovanotto, e siamo venuti a sapere che si occupava di agricoltura nel Canada. Dalle informazioni assunte sappiamo che è un ottimo giovane sotto tutti i punti di vista. Io parlo in questo momento non come medico, ma come curatore ed esecutore testamentario di Sir Charles.

   "Minä otaksun, ettei löydy muita, jotka vaatisivat perintöä itselleen?"

   - Non vi è nessun altro pretendente, immagino?

   "Ei varmaankaan. Vain yhden sukulaisen olemme vielä löytäneet, nimittäin Rodger Baskervillen, nuorimman niistä kolmesta veljestä, joista sir Charles oli vanhin. Keskimmäinen veljeksistä kuoli nuorena ja oli tämän Henryn isä. Kolmas, Rodger, oli perheen surunlapsi. Hän oli perinyt noiden vanhojen, hurjien Baskervillein luonteen ja oli, mikäli olen kuullut sanottavan, ihmeteltävästi vanhan Hugon muotokuvan näköinen. Hänelle tuli lopulta mahdottomaksi jäädä Englantiin, hän karkasi Keski-Amerikaan ja kuoli siellä keltakuumeeseen, vuonna 1876. Henry on viimeinen Baskerville. Tunnin ja viiden minuutin päästä on minun oltava häntä vastassa Waterloo-asemalla. Aamulla sain sähkösanomalla tiedon, että hän oli noussut maihin Southamptoniin. Mihin neuvotte, herra Holmes, minua ryhtymään hänen suhteensa?"

   - No. L'unico altro parente che siamo stati in grado di rintracciare era Rodger Baskerville, il più giovane dei tre fratelli di cui Sir Charles era il maggiore. Il secondo, che morì giovane, è il padre di questo ragazzo Henry. Il terzo, Rodger, era la pecora nera della famiglia. Egli discendeva veramente dall'antica razza autoritaria dei Baskerville, e mi dicono fosse l'esatta riproduzione del ritratto di famiglia del vecchio Hugo. A un certo momento l'Inghilterra prese a scottargli troppo sotto i piedi, perché potesse rimanere: fuggì nell'America centrale dove morì nel 1876 di febbre gialla. Henry è l'ultimo dei Baskerville. Tra un'ora e cinque minuti lo incontrerò alla stazione di Waterloo. Ho avuto un telegramma in cui mi si informa che egli è giunto stamattina a Southampton. Dunque, signor Holmes, come mi consiglia di comportarmi con lui?

   "Miksikä hän ei lähtisi sukutaloonsa?"

   - Non vedo perché non dovrebbe recarsi alla casa dei suoi padri!

   "Te pidätte sitä luonnollisimpana. Ajatelkaa kumminkin, että jokaista Baskervilleä siellä tapaa onnettomuus. Minä olen vakuutettu siitä, että sir Charles, jos hän olisi voinut puhua minun kanssani ennen kuolemaansa, olisi varottanut minua sallimasta suvun viimeisen vesan, suuren omaisuuden perijän matkustaa niin onnettomaan paikkaan. Toiselta puolen aivan varmasti seudun koko köyhä, puutetta kärsivä väestö on riippuvainen siitä, että omistaja asuu tilalla. Kaikki sir Charlesin hyvät toimenpiteet häviävät ja menevät tyhjiin, jos tila jää asumattomaksi. Minä pelkään toimivani puolueellisesti ja personallisen edun mukaan. Sen vuoksi olen esittänyt asian teille ja pyytänyt neuvoanne."

   - Parrebbe naturale, vero? E tuttavia pensi che ogni Baskerville che si reca laggiù va incontro a un destino maligno. Io sono fermamente convinto che se Sir Charles avesse potuto parlare con me prima di morire mi avrebbe messo in guardia dal portare in quel luogo di morte quest'ultimo discendente dell'antica stirpe, ed erede di così grande ricchezza. E tuttavia non è possibile negare che il benessere di quella povera e squallida contrada dipende esclusivamente dalla sua presenza. Tutto il proficuo lavoro compiuto da Sir Charles andrebbe in fumo se il Maniero rimanesse senza proprietario. Io temo di essere stato a questo proposito eccessivamente fuorviato dai miei scrupoli personali, ed è per questo motivo che le ho sottoposto il caso per avere un suo consiglio.

   Holmes istui hetkisen hiljaa ja mietti.

   Holmes rifletté alquanto in silenzio.

   "Yksinkertaisesti sanoen on asianlaita tämä", sanoi hän. "Teidän arvelunne mukaan paha henkivoima tekee Dartmoorissa asumisen Baskerville-suvun jäsenelle vaaralliseksi, eikö niin?"

   - In parole povere, la questione si pone così - rispose infine. - A parer suo esiste un fattore diabolico che fa di Dartmoor una dimora pericolosa per un Baskerville... Non è così?

   "Myönnän kernaasti, että monet seikat viittaavat siihen."

   - Comunque, non oso negare che esiste qualche prova in questo senso.

   "Hyvä. Mutta jos nyt teidän ylenluonnollinen teorianne on oikea, niin luultavasti tuo paha henkivoima voisi vahingoittaa tätä nuorta miestä Lontoossa yhtä hyvin kuin Devonshiressä. Tuskin voi ajatella pahaa henkeä, jonka valta yhtä tarkkaan olisi sidottu määrättyyn alueeseen kuin jonkun kirkonvartijan."

   - Appunto. Se però la sua teoria soprannaturale è esatta, questo fattore diabolico potrebbe recar danno al giovane tanto a Londra quanto nel Devonshire. Un diavolo con poteri esclusivamente locali, proprio come un povero funzionario di provincia, mi sembra francamente una faccenda troppo ridicola e inconcepibile.

   "Te esittäisitte asian suuremmalla vakavuudella, jos tulisitte personallisesti senkaltaisten seikkojen kanssa tekemisiin. Jos olen teitä oikein käsittänyt, olette siis sitä mieltä, että tämä nuori mies on yhtä hyvässä turvassa Devonshiressä kuin Lontoossa. Hän tulee viidenkymmenen minuutin kuluttua. Minkä neuvon annatte minulle?"

   - Signor Holmes, lei prenderebbe la cosa meno sottogamba se venisse a trovarsi in contatto diretto con queste cose. Dunque, secondo lei, il giovanotto si troverebbe altrettanto al sicuro nel Devonshire quanto a Londra. Egli arriverà tra cinquanta minuti. Che cosa mi suggerisce?

   "Minä neuvon teitä ottamaan ajurin, kutsumaan koiranne, joka nyt raapii oveani, ja kiirehtimään Waterloo-asemalle ottamaan vastaan sir Henry Baskervilleä."

   - Le suggerisco di far venire una vettura, di chiamare il suo grazioso cane che in questo momento sta grattando alla porta di casa mia, e di recarsi senza ulteriori indugi a Waterloo per incontrarvi Sir Henry Baskerville.

   "Ja sitten?"

   - E poi?

   "Ja sitten olemaan sanomatta hänelle mitään, ennenkuin minä olen saanut asiaan selvyyttä."

   - E poi non dirà nulla finché io non abbia deciso qualcosa.

   "Ja kauanko siihen kuluu?"

   - Quanto ci metterà per decidersi?

   "Neljäkolmatta tuntia. Olen teille hyvin kiitollinen, jos kello kymmenen huomenna aamupäivällä tulette tänne luokseni, ja minun suunnitelmani tulevaisuutta varten helpottuisivat melkoisesti, jos ottaisitte sir Henryn mukaanne."

   - Ventiquattro ore. Le sarò molto obbligato, dottor Mortimer, se alle dieci di domani lei verrà a trovarmi qui, e mi aiuterà certamente per le mie prossime decisioni se porterà anche Sir Henry Baskerville.

   "Sen teen, herra Holmes." Hän merkitsi määräajan kalvosimeensa ja kiiruhti huoneesta omituisella urkkivalla, hajamielisellä tavallansa. Holmes pysäytti hänet ennenkuin hän oli ehtinyt portaita alas.

   - Va benissimo, signor Holmes. Si annotò frettolosamente l'appuntamento su un polsino della camicia e si allontanò velocemente con quel suo strano modo di guardare fra il miope e il distratto. Holmes lo fermò sulla cima delle scale.

   "Vain yksi kysymys vielä, tohtori Mortimer. Te sanoitte, että muutamat ihmiset ennen sir Charles Baskervillen kuolemaa näkivät tuon omituisen eläimen nummella?"

   - Ancora una domanda, dottor Mortimer. Lei afferma che prima della morte di Sir Charles Baskerville furono in diversi a vedere quell'apparizione nella landa?

   "Kolme henkeä oli sen nähnyt."

   - Tre persone la videro sicuramente.

   "Ja onko joku nähnyt sitä myöhemmin?"

   - E dopo?

   "Ei ole, mikäli minä olen kuullut."

   - Non ne ho piú sentito parlare.

   "Kiitos tiedosta. Hyvästi, hyvästi."

   - Grazie, buongiorno.

   Holmes palasi takasin ja istuutui tuolilleen tuolla tyyneen tyytyväisyyden ilmeellä, joka osoitti, että hän oli saanut jotain mielensä mukaista ajateltavaa.

   Holmes ritornò a sedersi nel suo angolo preferito, con quello sguardo colmo di soddisfazione interiore che faceva comprendere come egli già vedesse profilarsi dinanzi a sé un'impresa che sarebbe stata certamente di suo gusto.

   "Aijotko lähteä ulos, Watson?"

   - Esce, Watson?

   "Aijon, ellen voi sinua jotenkin auttaa."

   - A meno che non possa esserle di aiuto !...

   "Et, ystäväni, toiminnan hetkenä minä apuusi luotan. Tämä tapaus on hyvin merkillinen, vieläpä muutamilta näkökannoilta aivan vertaa vailla. Tahtoisitko Bradleyn ohi kulkiessasi pyytää häntä lähettämään naulan väkevintä tupakkaansa tänne minulle? Kiitos. Ellei sinulle ole sopimatonta, voit kernaasti viipyä iltaan asti, mutta silloin minä sangen mielelläni tahtoisin keskustella kanssasi niistä vaikutuksista, joita tämä äsken kuulemamme verrattoman huvittava kertomus on tehnyt."

   - No, caro amico, è nell'ora dell'azione che io mi rivolgo a lei. Ma questo caso è magnifico, e addirittura unico sotto alcuni punti di vista. Quando passa da Bradley vuol dirgli di mandarmi una libbra di tabacco del tipo più forte? Grazie. Sarebbe inoltre molto opportuno se lei facesse in modo di non rientrare prima di sera. Per allora sarò lietissimo di confrontare con lei le impressioni relative al problema interessantissimo che ci è stato sottoposto stamattina.

   Minä tiesin kuinka välttämätöntä ystävälleni oli saada jäädä häiriytymättömään yksinäisyyteen siksi ankaran miettimisen ajaksi, jolloin hän tutki jokaisen todistuksen tapaisenkin arvoa, rakensi erilaisia suunnitelmia, vertaili niitä toisiinsa ja otti selville, mitkä kohdat olivat tärkeitä, mitkä vähäpätöisiä. Vietin siis päivän klubissani ja vasta illalla palasin Baker Streetille. Kello oli melkein yhdeksän, kun astuin arkihuoneeseemme.

   Compresi che il mio amico aveva bisogno di isolamento e di solitudine per quelle ore di intensa concentrazione mentale durante le quali egli avrebbe vagliato ogni particolare concreto, avrebbe costruito teorie antitetiche, ponendole le une di fronte alle altre, e finalmente avrebbe deciso nel proprio cervello quali dovevano essere i punti essenziali e quali quelli trascurabili. Pertanto trascorsi la giornata al circolo, e ritornai a Baker Street solo alla sera. Erano quasi le nove quando mi ritrovai di nuovo nel nostro salottino.

   Ovea avatessani luulin ensiksi tulen päässeen irti, sillä huone oli niin täynnä savua, että lampun valo himmeni. Kun olin tullut sisään, tyyntyi levottomuuteni, sillä väkevän ja karkean tupakan pistävä savu tunki kurkkuuni ja sai minut yskimään. Savun läpitse häämötti Holmes yönuttuunsa puettuna, nojatuoliin painuneena ja musta savipiippu suussaan. Joukko paperikääröjä oli hajallaan hänen ympärillään lattialla.

   La mia prima impressione nell'aprire la porta fu che fosse scoppiato un incendio, poiché la stanza era talmente impregnata di fumo che la luce della lampada posata sul tavolo ne era offuscata. Nell'entrare però le mie ansie si placarono, poiché era solo l'acre esalazione del tabacco fortissimo, ordinario, che mi aveva preso alla gola e mi aveva fatto tossire. Nella foschia ebbi una vaga visione di Holmes in veste da camera, raggomitolato in una poltrona, con la pipa di terra nera tra le labbra. Vari rotoli di carta lo circondavano.

   "Oletko vilustunut, Watson?" sanoi hän.

   - Raffreddato, Watson? - mi chiese.

   "En, mutta se on tämän myrkyllisen ilman syy."

   - Macché. É quest'atmosfera puzzolente.

   "Aivan oikein, kun sanot, niin huomaan minäkin, että se ehkä on hieman sakea."

   - Già; adesso che me lo dice mi accorgo che è piuttosto densa.

   "Sakeako? Se on sietämätön."

   - Densa? Ma è irrespirabile!

   "Avaa sitten ikkuna, jos tahdot. Näen, että olet ollut koko päivän klubissa."

   - E apra la finestra, allora! Vedo che è stato al circolo tutto il giorno.

   "Mutta Holmes!"

   - Ma Holmes!

   "Enkö ole oikeassa?"

   - Sono nel giusto?

   "Olet kyllä, mutta kuinka --?"

   - Certo, ma come mai?...

   Hän nauroi minun ilmeiselle hämmästykselleni.

   Egli rise della mia espressione attonita.

   "Sinä olet todellakin hyvin yksinkertainen, rakas Watson, ja sehän juuri tuottaa minulle iloa, kun harjoittelen vähäisiä kykyjäni sinuun nähden. Eräs herra lähtee ulos sellaisena päivänä, jolloin kadut ovat likaset ja sataa tiheään. Hän palaa illalla kotiin, ja hänen hattunsa ja saappaansa ovat kiiltävän kirkkaat. Silloin ei pitäisi olla kovin vaikea ymmärtää, että hän on ollut sisällä koko päivän. Kysymyksessä olevalla herralla ei ole useita läheisiä ystäviä. Missä on hän sitten ollut? Vastaus on selvä."

   - C'è in lei, Watson, un'ingenuità così deliziosamente fresca, che esercitare a sue spese le mie modeste facoltà mi procura un vero piacere. Un gentiluomo se ne va a spasso in una giornata piovosa e fangosa. Se ne ritorna a sera lindo e pulito, col cappello e le scarpe assolutamente immacolate. Perciò non può che essersene rimasto fermo come una cariatide per tutta la giornata. Non è un uomo che abbia amici intimi. Dove può essere stato, dunque? La cosa non le sembra ovvia?

   "Siinä olet todella oikeassa."

   - Effettivamente sì.

   "Mutta paljon on sellaista maailmassa, joka on itsestään selvää, ja jota kukaan ei huomaa. Missä luulet minun olleen?"

   - Il mondo è pieno di cose ovvie che nessuno si dà mai pena di notare. Dove crede lei che io sia stato?

   "Olet kai pysytellyt sisällä."

   - Fermo e immobile anche lei come un gatto di marmo.

   "Päinvastoin, minä olen ollut Devonshiressä."

   - Niente affatto: sono stato nel Devonshire.

   "Hengessä, tarkotat."

   - In ispirito?

   "Niin, tietysti. Ruumiini on ollut täällä nojatuolissa, ja se on, sen surulla tunnustan, kuluttanut kolme suurta kannua kahvia ja uskomattoman paljon tupakkaa. Sinun mentyäsi, lähetin Stamfordilta noutamaan pääesikunnan kartan tästä osasta nummea, ja sillä kartalla ovat ajatukseni liikkuneet koko päivän. Minä kehun nyt tuntevani jokseenkin hyvin tuon maakappaleen."

   - Esattamente. Il mio corpo è rimasto in questa poltrona e ha consumato in mia assenza, mi spiace di doverlo constatare, due enormi caffettiere e un'incredibile quantità di tabacco. Dopo che lei se ne fu andato, io mandai a chiedere da Stanford la carta militare di quel tratto di landa, e il mio spirito si è librato su di essa per tutta la giornata. Mi lusingo di poter dire che vi ho trovato il mio filo conduttore.

   "Kartta on kai suurta kokoa."

   - Si tratta di una carta su grande scala, immagino?

   "Hyvin suurta kokoa." Hän avasi siitä yhden osan ja laski sen polvilleen. "Tässä näet sen alueen, joka oikeastaan koskee meitä. Baskerville Hall on tuossa keskellä."

   - Grandissima. - Ne srotolò una sezione e la spiegò sul ginocchio. - Ecco qui la zona particolare che ci interessa. Questo al centro è il Castello di Baskerville.

   "Metsän ympäröimänä."

   - Con questo bosco intorno?

   "Aivan niin. Otaksun että kuusikuja, vaikkakaan se ei ole sillä nimellä merkitty, kulkee pitkin tätä viivaa, kuten näet, oikea sivu nummea vasten. Nuo yhteen paikkaan tungetut rakennukset muodostavat Grimpenin kylän, jossa ystävämme tohtori Mortimer asuu. Ympäristössä löytyy, kuten näet, viiden peninkulman laajuisella alalla vain muutamia harvoja, hajallaan sijaitsevia asumuksia. Tässä on Lafter Hall, jota mainittiin kertomuksessa, ja sitten löytyy siellä tämä merkillä varustettu rakennus, jossa asuu tuo luonnontutkija -- Stapleton lienee hänen nimensä, jos oikein muistan. Tuossa ja tuossa on pari maakartanoa, High Tor ja Foulmire. Neljäntoista penikulman päässä on rangaistusvankila Princetown. Näiden yksityisten pisteiden ympärillä ja välissä on laaja, autio nummi. Tässä on siis näyttämö, jossa murhenäytelmä on tapahtunut, ja siellä mekin saanemme näytellä jotain osaa."

   - Esatto. Immagino che il Viale dei Tassi, per quanto non contrassegnato sotto questo nome, debba stendersi lungo questa linea, avendo la landa, come lei può notare, alla sua destra. Questo gruppo di case è il villaggio di Grimpen, dove il nostro amico dottor Mortimer ha il suo quartier generale. Come lei vede, nel raggio di cinque miglia ci sono solo poche abitazioni sparse. Questo è il Maniero di Lafter, citato nel racconto; qui abbiamo una casa che potrebbe essere la residenza del naturalista... Stapleton, se ben ne ricordo il nome. Qui vi sono due case coloniche, High Tor e Foulmire. Poi, quattordici miglia più lontano, sorge il grande penitenziario di Princetown. Tra questi punti disseminati e tutt'attorno si stende la landa squallida, morta. Ci troviamo dunque qui sulla scena in cui si è svolta la tragedia, e dove forse noi potremo contribuire a recitarla una seconda volta.

   "Todellakin autio seutu!"

   - Deve essere un luogo desolato.

   "Paikka on hyvin valittu. Jos paholainen tahtoisi sekaantua ihmisten asioihin --"

   - Certo, l'ambiente e l'atmosfera non sono comuni. Se il diavolo ha veramente desiderato di ficcare la sua zampa nelle vicende degli uomini...

   "Olet siis itsekin taipuvainen ylenluonnolliseen selitykseen?"

   - Così anche lei è propenso a pensare ad una spiegazione soprannaturale!

   "Paholaisella saattaa kai kätyrinä olla olentoja lihasta ja luusta, vai kuinka? Kaksi kysymystä kohtaamme heti tutkimuksemme alussa. Ensiksikin: onko tässä ensinkään kysymys rikoksesta, toiseksi: mikä tämä rikos on, ja kuinka se tehtiin? Jos tohtori Mortimerin otaksuma on oikea, ja tässä siis olemme tekemisissä sellaisten voimien kanssa, jotka ovat tunnettujen luonnonlakien yläpuolella, niin on tutkimuksemme lopussa. Olemme kumminkin velvolliset koettelemaan kaikkia muita otaksumisia, ennenkuin tähän turvaudumme. Luulenpa, että pyydän sinua sulkemaan ikkunan, ellei, sinulla ole mitään sitä vastaan. Merkillistä kyllä, olen minä huomannut, että tihennetty ilma auttaa keskittämään ajatuksia. -- En ole ehtinyt niin pitkälle, että sulkeutuisin kaappiin, vaikkakin sen pitäisi olla suoran johtopäätöksen mielipiteestäni. Sinä olet luultavasti myöskin miettinyt tätä?"

   - Gli emissari del demonio possono benissimo essere di carne e d'ossa, non le pare? Ma due problemi ci attendono subito sin dall'inizio. Il primo consiste nel chiarire se un delitto è stato effettivamente commesso; il secondo sta in questo interrogativo: quale delitto e come fu commesso? Naturalmente, se il presupposto del dottor Mortimer fosse esatto, e noi ci trovassimo a lottare con forze estranee alle comuni leggi della natura, la nostra inchiesta avrebbe immediatamente termine. Ma noi dobbiamo esaurire tutte le altre ipotesi prima di ricadere in questa. Credo faremmo bene a chiudere quella finestra, se non le dispiace. È strano, ma io trovo che un'atmosfera concentrata aiuta alla concentrazione del pensiero. Non mi sono spinto sino al punto di rinchiudermi in una scatola a pensare, ma questa è la logica conclusione dei miei convincimenti. Lei ha riflettuto per suo conto a questo nostro nuovo caso?

   "Olen, se on ollut mielessäni koko päivän."

   - Sì, ci ho pensato parecchio nel corso della giornata.

   "Ja mitä luulet asiasta?"

   - E a cosa è arrivato?

   "Se on hyvin merkillinen."

   - Secondo me è strano.

   "On, ja laadultaan aivan erikoinen. Siinä on paljon huomioon otettavaa -- esimerkiksi jälkien muuttuminen. Kuinka sen selität?"

   - Certamente mostra un carattere tutto suo. Presenta alcuni tratti tipici. Quel mutamento di direzione nelle impronte, per esempio. Come giudica lei questo?

   "Mortimer sanoi, että mies oli alkanut kulkea varpaillaan, kun oli ehtinyt veräjän ohitse."

   - Mortimer dice che Sir Charles, in quel tratto di viale, ha camminato in punta di piedi.

   "Hän kertoi vaan, mitä, joku narri oli sanonut tutkintotilaisuudessa. Minkä ihmeen vuoksi hän olisi varpaillaan kulkenut?"

   - Non ha fatto che ripetere quello che qualche imbecille ha detto durante lo svolgimento dell'inchiesta. Perché avrebbe dovuto camminare lungo il viale in punta di piedi?

   "Kuinka hän, sitten kulki?"

   - Già: perché?

   "Hän ei kulkenut, Watson, hän juoksi -- juoksi aivan epätoivoisesti, juoksi henkensä edestä, juoksi kunnes sydän särkyi, ja hän kaatui kuolleena maahan."

   - Perché correva, Watson... correva disperatamente, correva per mettersi in salvo, e corse finché il cuore gli scoppiò ed egli cadde morto con la faccia a terra.

   "Minkä vuoksi hän juoksi?"

   - Ma a che cosa tentava di sottrarsi?

   "Niin, siinä on arvoitus. Muutamat merkit osoittavat, että mies oli aivan suunniltaan pelästyksestä, alkaessaan juosta."

   - Questo è il problema. Ma abbiamo indizi che il poveraccio dovesse essere folle di paura ancor prima di essersi messo a correre.

   "Kuinka voit sen tietää?"

   - Come può affermare questo?

   "Minä otaksun, että hänen pelkonsa aihe oli nummella päin. Jos niin oli, mikä näyttää luultavalta, niin ainoastaan kaiken tajunnan menettänyt mies voi juosta poispäin rakennuksesta, eikä sitä kohti. Jos mustalaisen todistukseen voi uskoa, juoksi hän apua huutaen taholle josta ei apua ollut saatavana. Voi myöskin kysyä, ketä hän mahtoi odottaa tuona iltana, ja miksi hän mieluummin odotti kuusikujassa kuin omassa talossaan."

   - Secondo me l'origine dei suoi timori gli veniva dalla landa. Se ciò è vero, e la cosa mi sembra assai probabile, soltanto un uomo che abbia perduto le proprie facoltà intellettuali può fuggire lontano dalla propria casa anziché correre verso di essa. Se possiamo tener in considerazione la testimonianza dello zingaro, Sir Charles dovette correre lanciando invocazioni di aiuto proprio nella direzione in cui era meno probabile che egli potesse trovarne. E poi un altro interrogativo: chi stava aspettando Sir Charles, quella sera, e perché attendeva questa persona nel Viale dei Tassi invece che in casa propria?

   "Vai niin, luulet siis, että hän odotti jotain?"

   - Lei pensa che stesse aspettando qualcuno?

   "Mies oli ijäkäs ja sairaalloinen. Voi helposti ymmärtää, että hän meni ulos kävelemään, mutta maa oli kostea ja ilma huono. Onko luonnollista, että hän olisi seisonut alallaan viisi tai kymmenen minuuttia, niinkuin tohtori Mortimer, terävämmin kuin olisin voinut odottaa, arveli sikarin tuhkan johdosta?"

   - Sir Charles era un uomo anziano e malaticcio. E comprensibile da parte nostra che egli facesse una passeggiatina serale, ma quella sera il terreno era umido e il tempo inclemente. Le sembra naturale che egli abbia sostato in piedi per cinque o forse anche per dieci minuti, come il dottor Mortimer, con maggiore buonsenso di quanto io lo ritenessi capace, dedusse dalla cenere del sigaro?

   "Hän kävi kumminkin joka ilta ulkona kävelemässä."

   - Ma Sir Charles usciva ogni sera.

   "Mutta en luule, että hän joka ilta meni seisomaan nummelle vievän veräjän luo. Päinvastoin osottaa kaikki, että hän koetti välttää nummea. Sinä iltana hän seisoi siinä odottamassa. Seuraavana aamuna piti hänen matkustaa Lontooseen. Asia alkaa järjestyä, Watson. Siihen tulee yhteyttä. Tahdotko ystävällisesti ojentaa minulle viuluni, niin jätämme enemmän puhumisen tästä asiasta kunnes saamme tavata tohtori Mortimeria ja sir Henry Baskervillea huomenna aamupäivällä."

   - Mi sembra improbabile che sostasse ogni sera presso il cancelletto della landa; anzi, tutte le testimonianze tendono a dimostrare che egli evitasse la brughiera. Quella sera invece si fermò proprio in quel punto. Era la sera precedente la sua partenza per Londra. Il mistero prende forma, Watson, si fa coerente. Posso pregarla di porgermi il mio violino? E adesso rimanderemo ogni ulteriore discussione su questo argomento fino a quando, domani mattina, non avremo avuto il piacere di parlare col dottor Mortimer e con Sir Henry Baskerville.