Il mastino dei Baskerville

   Gli appunti del mio diario, parte considerevole del precedente capitolo, hanno portato il mio racconto al 18 ottobre, giorno in cui tutti questi misteriosi accadimenti incominciarono a volgere rapidamente verso la loro terribile conclusione. I fatti occorsi nei giorni immediatamente successivi sono impressi nella memoria in modo incancellabile, e sono in grado di raccontarli senza ricorrere ad annotazioni scritte in quel tempo. Comincio dunque dal giorno successivo a quello in cui riuscimmo a stabilire due fatti di grande importanza: primo, che la signora Laura Lyons di Coombe Tracey aveva scritto a Sir Charles Baskerville fissandogli un appuntamento nel luogo e nell'ora stessa in cui egli incontrò la propria fine; secondo, che l'uomo in agguato sulla landa aveva un nascondiglio in mezzo alle capanne di pietra sparse sul ciglio della collina. Con questi due elementi in mio possesso sentivo che sia la mia intelligenza sia il mio coraggio sarebbero stati davvero insufficienti se non fossi riuscito a gettare una luce maggiore su questi punti oscuri.

   Se ote päiväkirjastani, joka muodosti edellisen luvun, on vienyt kertomuksen lokakuun kahdeksanteentoista päivään saakka, josta asiat alkavat nopeaan lähestyä kamalaa loppuansa. Seuraavien päivien tapahtumat ovat tulikirjaimilla muistiini piirretyt, ja minä voin kertoa ne tarvitsematta turvautua silloin tekemiini muistiinpanoihin. Alan nyt siitä päivästä, jonka edellisenä olin saanut määrätyksi kaksi tärkeää seikkaa, ensiksikin, että rouva Laura Lyons Coombe Traceysta oli kirjottanut sir Charles Baskervillelle ja sopinut yhtymyksestä hänen kanssaan sillä paikalla, jossa hän oli tavattu kuolleena, ja sinä aikana, jolloin kuolema oli tapahtunut, toiseksi, että nummella vaaniva mies oleskeli vuorenrinteen kivimajoissa. Näiden kahden seikan avulla tunsin pian voivani saattaa valoa pimeyteen, ellei minulta huomattavassa määrässä puuttuisi ymmärrystä tai rohkeutta.

   Non mi fu possibile riferire al baronetto quanto avevo appreso intorno alla signora Lyons la sera innanzi, perché il dottor Mortimer restò a giocare a carte con lui fino tardi. Il mattino seguente, a colazione, lo informai così della mia scoperta, e gli chiesi se lo interessava accompagnarmi a Coombe Tracey. All’inizio si mostrò molto propenso alla cosa, ma in un secondo momento decidemmo di comune accordo che i risultati sarebbero stati probabilmente migliori senza la sua presenza. Infatti, quanto piú formale fosse stata la visita, tante minori probabilità c’erano di raccogliere corrette informazioni. Lasciai quindi Sir Henry non senza qualche vago rimorso di coscienza, e mi avviai verso la mia nuova impresa.

   En ollut tilaisuudessa heti ilmoittamaan sir Henrylle, mitä edellisenä iltana olin saanut selville rouva Lyonsista, sillä Mortimer pelasi korttia hänen kanssaan myöhäiseen yöhön. Vasta aamiaisella seuraavana päivänä kerroin siitä hänelle, ja kysyin, tahtoiko hän seurata minua Coombe Traceyyn. Ensin oli hän siihen hyvin halukas, mutta sitten päätimme, että oli viisainta minun mennä sinne yksin. Kuta enemmän muodolliselta käynti näyttäisi, sitä vähemmän tietoja luultavasti saisimme. Hieman pahalla omallatunnolla jätin sir Henryn ja lähdin uudelle tiedusteluretkelleni.

   Giunto a Coombe Tracey, ordinai a Perkins di fermare i cavalli, e mi diedi a ricercare la signora che avevo intenzione di interrogare. Non ebbi difficoltà a trovare il suo appartamento, centrale e ben arredato. Una domestica mi fece entrare senza cerimonie, e nel salotto trovai una signora seduta davanti a una macchina da scrivere; balzò in piedi nel vedermi, con un grazioso sorriso di benvenuto. Ma non appena capì di non conoscermi si rifece seria, e tornò a sedere chiedendo lo scopo della mia visita.

   Kun saavuin Coombe Traceyyn, käskin Perkinsin viedä hevoset talliin ja tiedustelin sitä naista, jonka luo aioin. Helposti löysin hänen asuntonsa. Se sijaitsi kaupungin keskuksessa, ja huoneet olivat hyvin kalustetut. Palvelustyttö pyysi minua heti astumaan sisään, ja kun tulin vastaanottohuoneeseen, nousi eräs nainen äkkiä kirjoituskoneen luota ja kääntyi ystävällisesti hymyillen minun puoleeni. Hänen kasvojensa ilme muuttui kumminkin, kun hän näki tuntemattoman miehen edessään. Hän istuutui jälleen ja kysyi minun asiaani.

   La mia prima impressione della signora Lyons fu che si trattava di una donna di rara bellezza. Aveva gli occhi e i capelli di un identico fulgente color castano, e le sue guance, pur essendo notevolmente punteggiate di efelidi, erano colorate del delicato rossore delle brune; avevano quella raffinata sfumatura rosea che si cela nel cuore della rosa sulfurea. La prima impressione, ripeto, suscitava un senso di ammirazione: ma subito lasciava posto ai dubbi. C’era in quel volto qualcosa di misterioso e ambiguo, un'espressione vagamente volgare, una qual durezza di sguardo, un afflosciamento del labbro che guastava quella perfetta bellezza. A questi particolari naturalmente veniva fatto di pensare solo in un secondo tempo. A tutta prima ebbi semplicemente la sensazione di trovarmi in presenza di una donna bellissima, la quale mi stava domandando il motivo della mia visita. Sino a quel preciso istante non avevo compreso esattamente quanto delicata fosse la mia missione.

   Ensi vaikutukselta oli rouva Lyons ensimmäisen luokan kaunotar. Hänen silmänsä ja tukkansa olivat pähkinänruskeat, ja vaikka hänen kasvoillaan oli kesakoita, oli hänen ihonsa erittäin hieno ja sillä oli tuo harvinainen, kaunis puna, jonka näkee vaaleanpunaisten ruusujen terä-lehdillä. Ihailu oli, kuten sanottu, ensi tunteeni, mutta sitten alkoi arvostelu. Näissä kasvoissa oli jotain, joka ei ollut täysin sopusointuista, jotain karkeaa ilmeessä, jotain kovaa silmissä ja velttoa suun luona, joka häiritsi piirteitten kauneutta. Mutta tämä selveni minulle vasta myöhemmin. Tällä hetkellä tiesin vain, että seisoin tavattoman kauniin naisen edessä ja että hän kysyi aihetta käyntiini. Vasta silloin huomasin kuinka arkaluontoinen asiani oli.

   - Ho il piacere - iniziai - di conoscere suo padre. Era un modo di presentarsi assai inopportuno e la signora me lo fece comprendere immediatamente.

   "Minulla on ilo tuntea teidän isänne", sanoin. Se oli kömpelö alku, ja rouva Lyons ilmaisikin olevansa sitä mieltä.

   - Non vi è nulla di comune tra mio padre e me - rispose. - Io non gli devo niente, e i suoi amici non sono i miei. Se non fosse stato per il defunto Sir Charles Baskerville e per qualche altra persona di buon cuore, da un pezzo sarei morta di fame senza che mio padre facesse nulla per aiutarmi.

   "Isälläni ja minulla ei ole mitään tekemistä toistemme kanssa", sanoi hän. "Minä en ole hänelle mitään velkaa, ja hänen ystävänsä eivät ole minun. Ellei sir Charles Baskerville ja muutamat muut hyväntahtoset ihmiset olisi tulleet avukseni, olisi isäni kyllä antanut minun kuolla nälkään."

   - É appunto a proposito del povero Sir Charles Baskerville ch'io sono venuto a parlarle.

   "Sir Charles Baskerville-vainajasta tahtoisinkin puhua kanssanne", sanoin minä.

   Le efelidi sul viso della signora si fecero piú marcate.

   Kesakot näkyivät selvemmin hänen kauniilla kasvoillaan.

   - E che posso dirle di lui? - mi domandò, mentre le sue dita giocavano nervosamente sui tasti della macchina da scrivere.

   "Mitä minä saattaisin kertoa teille hänestä?" kysyi hän hypistellen hermostuneesti sormillaan kirjoituskoneen koskettimia.

   - Lei lo conosceva, no?

   "Te tunsitte hänet -- eikö niin?"

   - Le ho già detto che devo molto alla sua bontà d'animo. Se sono in grado di bastare a me stessa, ciò è dovuto in gran parte all'interessamento da lui dimostrato per la mia situazione sfortunata.

   "Olen jo sanonut teille olleeni suuressa kiitollisuuden velassa hänelle. Minä voin nyt elättää itseni, ja se riippuu suureksi osaksi siitä hyvyydestä, jota hän osoitti minulle, kun minulla oli kaikkein vaikeinta."

   - Lei aveva rapporti epistolari con Sir Charles?

   "Olitteko kirjeenvaihdossa hänen kanssaan?"

   La signora ebbe un moto fulmineo degli occhi, e un lampo di collera le attraversò le pupille color nocciola.

   Kaunis nainen katsoi minuun vihasta leimuavilla silmillä.

   - Che scopo hanno queste domande? - esclamò bruscamente.

   "Mitä tarkoittavat nämät kysymykset?" huudahti hän kiivaasti.

   - Hanno lo scopo di evitare un pubblico scandalo. É meglio che io gliele ponga qui prima che la cosa possa uscire dal nostro controllo.

   "Ne tarkottavat estää julkista häväistysjuttua. Parempi on, että minä ne teen tässä, kuin että asia siirtyy julkisuuteen."

   Era silenziosa, ora, e pallidissima. Infine mi guardò in faccia con un'espressione inquieta, in cui vi era tuttavia quasi una punta di sfida.

   Hän vaikeni ja tuli hyvin kalpeaksi. Viimein katsoi hän ylös ja hänen käytökseensä tuli jotain rohkeaa ja uhkamielistä.

   - Va bene, risponderò - si decise. - Che cosa desidera sapere?

   "No niin", sanoi hän, "minä vastaan. Kysykää mitä tahdotte!"

   - Prima di tutto se aveva corrispondenza con Sir Charles.

   "Olitteko kirjeenvaihdossa sir Charlesin kanssa?"

   - Certo, gli ho scritto un paio di volte per ringraziarlo della sua delicatezza e della sua generosità.

   "Kyllä, kirjoitin hänelle pari kertaa, kiittääkseni häntä hänen hienotunteisesta jalomielisyydestään."

   - Ricorda le date di queste lettere?

   "Oletteko merkinnyt muistiin, koska nuo kirjeet lähetettiin?"

   - No.

   "En."

   - Non lo ha mai incontrato?

   "Tapasitteko itse häntä?"

   - Un paio di volte, quando veniva a Coombe Tracey. Conduceva una vita molto ritirata, e preferiva fare beneficienza di nascosto.

   "Kyllä, kerran tai pari, hänen käydessään Coombe Traceyssa. Hän oli sangen vaatimaton luonne ja teki mieluimmin hyvää hiljaisuudessa."

   - Ma se lo vedeva così di rado e gli scriveva così di rado, come poteva Sir Charles essere in grado di conoscere la sua condizione e di aiutarla, come lei mi dice abbia fatto?

   "Mutta jos tapasitte häntä niin harvoin ja kirjoititte hänelle niin harvoin, kuinka saattoi hän sitten kylliksi tuntea teidän olojanne auttaakseen teitä mainitsemallanne tavalla?"

   La signora rispose a questa mia obiezione con la massima prontezza.

   Hän vastasi väitteeseeni epäröimättä hetkeäkään.

   - Parecchie persone erano al corrente della mia triste situazione e si coalizzarono per aiutarmi. Una di queste è il signor Stapleton, vicino di casa e intimo amico di Sir Charles. Fu estremamente gentile con me, e fu grazie a lui che Sir Charles seppe delle mie vicende.

   "Useat herrat tunsivat surullisen tarinani ja yhtyivät minua auttaakseen", sanoi hän. "Niihin kuului herra Stapleton, joka oli sir Charlesin naapuri ja läheinen ystävä. Hän oli tavattoman hyvä minua kohtaan ja hänen kauttaan sai sir Charles tietää minusta ja vaikeasta asemastani."

   Già sapevo che Sir Charles Baskerville aveva in diverse occasioni nominato Stapleton suo elemosiniere, perciò la dichiarazione della signora rispondeva almeno in apparenza alla pura e semplice verità.

   Minä tiesin ennestään, että herra Stapleton useissa tilaisuuksissa oli toiminut sir Charlesin avunannon välittäjänä ja rouva Lyonsin sanat tuntuivat tosilta.

   - Ha mai scritto a Sir Charles fissandogli un appuntamento? - domandai ancora.

   "Kirjoititteko koskaan sir Charlesille sopiaksenne yhtymyksestä hänen kanssaan?" jatkoin minä.

   La signora Lyons arrossì nuovamente di collera.

   Taaskin punehtui rouva Lyons suuttumuksesta.

   - Francamente, egregio signore, questa sua domanda mi stupisce moltissimo!

   "Minusta tuntuu todellakin kysymyksenne hieman tunkeilevalta", sanoi hän.

   - Mi dispiace, gentile signora, ma sono costretto a insistere.

   "Se on ikävää, mutta minun täytyy uudistaa se."

   - In questo caso la mia risposta è... certamente no.

   "Siinä tapauksessa vastaan -- sitä en suinkaan tehnyt."

   - Nemmeno il giorno in cui Sir Charles morì?

   "Ettekö tehnyt sitä juuri sir Charlesin kuolinpäivänä."

   La vampa di rossore svanì a un tratto dal suo viso lasciando dinanzi a me una maschera spettrale. Le sue labbra aride non furono in grado di proferire il "no", che piú che udire indovinai.

   Punehdus katosi ja hän tuli kalman kalpeaksi. Hänen kuivat huulensa muodostuivat sanomaan "En", jonka paremmin näin kuin kuulin.

   - In questo caso la sua memoria deve certamente ingannarla - seguitai incalzante. - Potrei persino citarle un brano della sua lettera, che diceva precisamente così: "La prego, la prego, se è un gentiluomo, bruci questa lettera, e si trovi al cancello alle dieci".

   "Muistinne varmaan pettää", sanoin minä. "Minä voin sanoakin kuinka pari riviä kirjeessänne kuului: 'Minä pyydän teitä ehdottomasti polttamaan tämän kirjeen ja saapumaan veräjän luo kello kymmenen, jos olette gentlemanni'."

   Ebbi l'impressione che stesse per svenire, ma con uno sforzo supremo si riebbe.

   Minä luulin hänen pyörtyvän, mutta voimakkaalla ponnistuksella hillitsi hän itsensä.

   - Non esiste dunque un vero gentiluomo? - balbettò.

   "Eikö siis todellakaan maan päällä löydy yhtään gentlemannia!" sanoi hän hiljaa.

   - Lei fa torto a Sir Charles. Egli bruciò efettivamente la lettera, ma a volte uno scritto può essere ancora leggibile anche dopo che il fuoco lo ha consumato. Ammette ora di avergli scritto?

   "Te teette sir Charlesille vääryyttä", huomautin minä. "Hän poltti kyllä kirjeen, mutta toisinaan voi kirjeitä lukea poltettuinakin. Te tunnustatte siis kirjoittaneenne tuon?"

   - Sì, gli scrissi - rispose, rivelando la propria anima in un torrente di parole - gli scrissi. Perché dovrei negarlo? Non ho motivo di vergognarmene, volevo che mi aiutasse. Ero convinta che se avessi avuto un colloquio con lui, vi sarei riuscita, ecco perché gli fissai un appuntamento.

   "Kyllä, tottahan sen kirjotin", sanoi hän ja nyt seurasi oikea sanatulva. "Kirjotinhan sen. Miksi sitä kieltäisin? Siinä ei ole häpeämistä. Minä tahdoin häntä auttamaan itseäni, ja kun luulin voivani taivuttaa hänet siihen, jos saisin puhutella häntä, niin pyysin häntä kohtaamaan minua."

   - Ma come mai a un'ora simile?

   "Mutta miksi sellaiseen aikaan?"

   - Perché avevo appena saputo che si accingeva a partire per Londra il giorno seguente e che avrebbe potuto restare lontano per mesi. Vari motivi m'impedirono di recarmi da lui prima di allora.

   "Koskapa juuri olin kuullut, että hän seuraavana päivänä aikoi matkustaa Lontooseen viipyäkseen siellä ehkä useita kuukausia. Useista syistä en voinut tulla aikasemmin päivällä."

   - Ma come mai un appuntamento in giardino anziché in casa?

   "Mutta miksi pyysitte häntä kohtaamaan teitä veräjän luona, sen sijaan että olisitte mennyt hänen kotiinsa?"

   - Trova decoroso che una donna si rechi sola a un'ora simile in casa di uno scapolo?

   "Luuletteko, että nuoren naisen sopii yksin mennä käymään naimattoman miehen luona?"

   - Va bene: che cosa accadde quando lei si recò laggiú?

   "Mitä tapahtui, kun te tulitte?"

   - Ma io non ci sono mai andata!

   "Minä en mennytkään."

   - Signora!

   "Rouva Lyons!"

   - Le giuro su quanto ho di piú sacro che io non sono mai andata a quell'appuntamento! Qualcosa mi impedì all'ultimo momento di uscire.

   "En, minä vannon sen kaiken pyhän nimessä. Minä en mennyt sinne, sillä tapahtui jotain, joka teki sen tarpeettomaksi."

   - Che cosa?

   "Ja mitä se oli?"

   - É una questione privata e non posso dirgliela.

   "Se koski minua yksityisesti ja siitä en voi puhua."

   - Lei ammette dunque di avere fissato un appuntamento a Sir Charles nel luogo e nell'ora in cui egli incontrò il proprio destino; ma nega di essersi poi recata a questo appuntamento?

   "Te tunnustatte siis joka tapauksessa sopineenne yhtymyksestä sir Charlesin kanssa sillä paikalla, missä hän kuoli ja sinä aikana, jolloin se tapahtui, mutta kiellätte saapuneenne yhtymykseen?"

   - É la verità.

   "Se on totta."

   Seguitai a porle ripetute domande, sempre su questo tono, senza però venire a capo di niente.

   Minä tein hänelle mitä mutkikkaimpia kysymyksiä, mutta en koskaan onnistunut pääsemään edemmäksi.

   - Signora Lyons - dissi infine, alzandomi dopo quel lungo e inconcludente colloquio - lei si assume una tremenda responsabilità col non rivelare nel modo piú circostanziato e completo tutto ciò che sa, e si mette in una posizione molto difficile. Se mi vedrò costretto a chiedere l'intervento della polizia, si accorgerà sino a che punto lei si troverà compromessa. Se è innocente, perché mi ha negato in un primo momento di aver scritto a Sir Charles proprio in quel giorno fatale?

   "Rouva Lyons", sanoin minä nousten seisomaan tämän pitkän ja valaisevan keskustelun jälkeen, "te otatte päällenne suuren edesvastuun ja joudutte valheelliseen asemaan, jos ette aivan suoraan sano minulle, mitä tästä asiasta tiedätte. Jos minun täytyy pyytää poliisia ryhtymään asiaan, niin saatte nähdä, missä määrin te olette epäluulon alainen. Jos olette aivan viaton, niin tahtoisin ensiksikin tietää, miksi te alussa kielsitte kirjottaneenne sir Charlesille mainittuna päivänä."

   - Perché temevo che se ne potesse trarre una conclusione errata e non volevo vedermi coinvolta in uno scandalo.

   "Sen tein siksi, että pelkäsin antavani aihetta vääriin johtopäätöksiin ja tulevani sekoitetuksi johonkin häväistys-juttuun."

   - Ma perché era tanto ansiosa che Sir Charles distruggesse quella lettera?

   "Ja miksi tahdoitte niin välttämättä sir Charlesia hävittämään tuon kirjeen?"

   - Se l'ha letta lo saprà.

   "Sen mahdatte ymmärtää, jos olette lukenut sen kokonaisuudessaan."

   - Non ho detto di aver letto tutta la lettera.

   "Sitä en ole sanonut."

   - Ma se me ne ha citato un passo!

   "Mutta tehän kertasitte osan kirjeestäni."

   - Le ho citato il post scriptum. Come le ho detto, la lettera era stata bruciata e non tutto il testo era leggibile. Io le chiedo ancora una volta perché era tanto ansiosa che Sir Charles avesse a distruggere la lettera che lei gli scrisse il giorno della sua morte.

   "Se oli ainoastaan jälkikirjoitus. Kirje oli, kuten sanottu, poltettu, eikä sitä kokonaisuudessaan voinut lukea. Minä kysyn vielä kerran, miksi niin välttämättä tahdoitte sir Charlesia hävittämään tuon kirjeen, jonka hän sai teiltä kuolinpäivänään?"

   - É una questione privatissima.

   "Asia on niin täydelleen yksityistä laatua."

   - A maggior ragione lei dovrebbe evitare a questo proposito un'inchiesta pubblica.

   "Sitä suurempi syy välttää julkista kuulustelua."

   - Allora le dirò. Se lei sa qualcosa della mia triste storia, saprà pure che ho fatto un matrimonio poco avveduto e che ho avuto grandi motivi per pentirmene.

   "No, sitten minun täytynee siitä puhua. Jos vähänkään tunnette minun onnetonta tarinaani, niin tiedätte, että minä menin liian hätäisesti avioliittoon, jota olen saanut katua."

   - Così infatti mi è stato detto.

   "Sen olen kuullut."

   - La mia vita è divenuta una persecuzione incessante da parte di un marito che detesto. La legge è dalla sua parte, e ogni giorno sono minacciata dalla eventualità che egli possa costringermi a vivere con lui. Quando scrissi quella lettera a Sir Charles, avevo saputo che vi era per me una speranza di ottenere ancora la mia libertà purché affrontassi certe spese. Questo significava tutto per me: la pace dello spirito, la felicità, il rispetto di me stessa... tutto, in una parola. Conoscevo la generosità di Sir Charles e non dubitavo che se avesse udito il mio racconto direttamente dalle mie labbra mi avrebbe soccorsa.

   "Minua ahdistaa alituiseen mies, jota inhoan. Hänellä on laki puolellaan, ja koska tahansa voi käydä niin, että minut pakotetaan elämään yhdessä hänen kanssaan. Kirjoittaissani sir Charlesille, olin juuri saanut tietää, että mahdollisesti voisin päästä vapaaksi, jos muutamia maksuja suoritettaisiin. Siitä riippui kaikki -- minun rauhani, onneni, oman arvon tuntoni, niin, kaikki. Minä tunsin sir Charlesin jalomielisyyden ja luulin, että hän auttaisi minua, jos omasta suustani saisi kuulla asian laidan."

   - Perché dunque non andò?

   "Mutta mistä johtui, että te ette tullutkaan?"

   - Perché nel frattempo ricevetti aiuto da un'altra parte.

   "Se johtui siitä, että ennen tuota määrättyä hetkeä sain apua toiselta taholta."

   - Perché dunque non scrisse a Sir Charles spiegandogli questo?

   "Miksi ette kirjottanut sir Charlesille ilmottaaksenne siitä?"

   - Lo avrei certamente fatto se il mattino seguente non avessi letto sul giornale della sua morte.

   "Sen olisin tehnyt, jos seuraavana aamuna en olisi sanomalehdestä saanut lukea uutista hänen kuolemastaan."

   Il racconto della donna presentava una innegabile coerenza, e tutte le mie domande non erano in grado di contestarlo. Non mi restava che controllare se avesse effettivamente presentato istanza di divorzio contro il marito al tempo in cui era avvenuta la tragedia.

   Kertomuksen yhtenäisyys oli niin selvä, etten kysymyksilläni voinut sitä rikkoa. Ainoa keino asiaa tutkia oli ottaa selville, oliko hän ryhtynyt toimiin saadakseen avioeroa miehestään niihin aikoihin kuin onnettomuus sattui.

   Era improbabile che osasse affermare di non essere stata al Castello di Baskerville se effettivamente vi era stata, poiché avrebbe dovuto servirsi di un calesse per il tragitto, e non le sarebbe stato possibile rientrare a Coombe Tracey prima del mattino seguente. Non le sarebbe stato possibile tenere segreta una tale uscita. Era perciò probabile che dicesse la verità, o per lo meno una parte della verità. Mi congedai deluso e abbacchiato. Ancora una volta mi ero trovato di fronte a un muro che sembrava ergersi e chiudere tutti gli accessi ogniqualvolta tentavo di raggiungere uno sbocco del mio indagare E tuttavia piú pensavo al viso della signora e ai suoi modi, tanto piú mi sentivo intimamente sicuro che ella nascondesse qualcosa. Perché era così impallidita? Perché aveva tentato di lottare così disperatamente prima di ammettere qualcosa, e aveva ceduto solo quando l'avevo costretta? Perché si era mostrata tanto reticente sul momento della tragedia? Certamente la spiegazione di un simile atteggiamento non poteva essere tanto innocente quanto voleva farmi credere. Per il momento non mi era possibile procedere oltre in questa direzione, ma mi vedevo costretto a ritornare a quell'altro indizio che doveva essere rintracciato tra le capanne di pietra della landa.

   Oli selvää, ettei hän olisi uskaltanut kieltää käyneensä Baskerville Hallissa, jos olisi siellä ollut, sillä hänen olisi täytynyt käyttää ajuria, eikä olisi voinut ehtiä takasin Coombe Traceyyn ennen puoltayötä. Sellaista retkeä ei olisi ollut mahdollista salata. Oli siis luultavaa että hän oli puhunut totta, tai että asia ainakin osaksi oli niin. Toiveissani pettyneenä ja raskain mielin lähdin hänen luotaan. Taaskin olin kohdannut sen läpipääsemättömän seinän, joka näytti rajoittavan jokaista polkua, jolla koetin päästä päämäärääni. Kuta enemmän ajattelin tämän naisen kasvojen ilmettä ja olentoa, sitä selvemmäksi kävi, että hän salasi minulta jotain. Miksi hän oli tullut niin kalpeaksi? Miksi täytyi pakottaa hänet jokaiseen myönnytykseen? Miksi hän oli ollut niin salaperäinen silloin kun tuo surullinen tapaus sattui? Tuskin saattoi selitys kaikkeen tähän olla niin viaton, kuin hän oli esittänyt. Tällä hetkellä oli minun mahdoton päästä etemmäs siihen suuntaan, vaan minun täytyi hakea tuota toista johtoa, joka oli löydettävissä kivimajoista nummella.

   Ma anche qui brancolavo nel buio. Me ne resi conto durante il ritorno, notando come ogni collina recasse le vestigia di quelle antiche popolazioni. La sola indicazione datami da Barrymore era che lo sconosciuto abitava in una capanna abbandonata; ma ve n'erano centinaia sparse qua e là nella brughiera. Avevo però la guida della mia personale esperienza, poiché avevo visto con i miei occhi l'uomo in piedi sulla vetta del Black Tor. Colà dovevo indirizzare il centro delle mie ricerche. Da là avrei esplorato ogni capanna della landa, sino a che non avessi trovato quella giusta. Se avessi trovato il mio uomo, avrei appreso direttamente dalle sue labbra, magari puntandogli contro un’arma, se necessario, chi era e perché ci stava spiando da tanto tempo. Ci era sfuggito in mezzo al traffico di Regent Street, ma su quella landa solitaria gli sarebbe stato difficile scappare. Se, d'altro canto, avessi trovato la capanna senza il suo occupante, vi sarei rimasto a costo di vigilare chi sa per quanto tempo, sino a quando non vi fosse ritornato. Holmes lo aveva mancato a Londra. Che trionfo sarebbe stato per me, se avessi potuto prenderlo mentre il mio maestro aveva fallito!

   Ja ne ohjeet, jotka tästä olin saanut, olivat hyvin epämääräiset, sen huomasin paluumatkalla, kun näin kummulla toisensa perästä jäännöksiä muinaiskansan asumuksista. Barrymore oli sanonut vain, että tuo muukalainen asui jossakin niistä autioista majoista tai luolista, joita on satamäärin hajallaan pitkin nummea. Minä saatoin kumminkin seurata omaakin kokemusta, sillä olinhan itse nähnyt miehen seisovan mustan kallion huipulla. Siinä oli siis minun tutkittavanani olevan alueen keskus. Siitä lähtien aijoin tarkastaa joka majan koko nummella, kunnes löytäisin sen, josta oli kysymys. Jos kohtaisin miehen majassaan, pakottaisin hänet vaikka revolverilla, jos niin tarvittaisiin, ilmaisemaan nimensä ja syyn, miksi hän on seurannut meidän jälkiämme. Hän oli kyllä luisunut käsistämme tungoksessa Regent Streetillä, mutta autiolla nummella ei se niin helposti kävisi päinsä. Jos taasen löytäisin majan, ilman että sen asuja olisi siellä sillä hetkellä, niin täytyisi minun viipyä siellä kuinka kauan tahansa odottamassa hänen tuloaan. Holmes ei ollut voinut saada häntä käsiinsä Lontoossa. Olisi todella voitto minulle, jos tavoittaisin miehen, joka oli päässyt livahtamaan mestariltani.

   Durante questa inchiesta la sorte ci aveva costantemente delusi, ma ecco che ora finalmente giungeva in mio soccorso. E questo messaggero di buona fortuna altri non era che Frankland, che se ne stava con i suoi baffi grigi e la sua faccia rossa sulla soglia del proprio giardino, affacciato alla strada maestra lungo la quale io viaggiavo.

   Onni oli ollut meille vastainen koko tämän salaisen tutkimisen ajan, mutta nyt se vihdoinkin suosi minua. Sen lähettiläänä oli itse herra Frankland, joka punakkoine kasvoineen ja valkosine poskipartoineen seisoi puutarhansa portilla sen maantien vieressä, jota minä ajoin.

   - Buongiorno, dottor Watson - esclamò con insolito buonumore - lei deve assolutamente dare un po' di riposo ai suoi cavalli ed entrare a bere un bicchiere di vino e a congratularsi con me.

   "Kas, hyvää päivää, tohtori Watson", sanoi hän harvinaisen hyväntuulisena, "nyt saatte antaa hevosten levähtää ja tulla juomaan lasin viiniä minun kanssani sekä vielä sitäpaitsi onnittelemaan minua."

   I miei sentimenti nei suoi riguardi erano lontani dall’amichevole dopo quanto avevo sentito sui suoi rapporti con la figlia, ma ero impaziente di rimandare a casa Perkins e la giardiniera, e non avrei potuto trovare occasione migliore. Scesi perciò senza indugio e inviai a Sir Henry un messaggio dicendogli che sarei rientrato a piedi, in tempo per la cena. Seguii quindi Frankland nella sua sala da pranzo.

   Kuultuani äsken hänen tavastaan kohdella tytärtään, eivät tunteeni häntä kohtaan suinkaan olleet ystävällisiä, mutta kiiruhdin kumminkin käyttämään tilaisuutta hyväkseni ja päätin lähettää Perkinsin hevosineen menemään edeltäpäin. Noustuani vaunuista pyysin sanomaan sir Henrylle, että aioin tulla jalan kotiin ja että hän saisi odottaa minua päivällisille, ja sitten menin herra Franklandin seurassa hänen ruokahuoneeseensa.

   - É un gran giorno per me, questo, caro dottore!... Un giorno da segnare a caratteri d'oro nell'albo della mia vita! - esclamò, visibilmente soddisfatto. - Ho portato a termine una doppia impresa. Ho intenzione di insegnare a questa gente che la legge è la legge, e che esiste un uomo che non ha paura di servirsene. Ho stabilito un diritto di transito al centro del parco del vecchio Middleton! Bel colpo! Proprio a cento metri dal suo portone d'ingresso! Che ne dice? Insegneremo a questi capoccioni che non hanno il diritto di calpestare con gli zoccoli ferrati dei loro cavalli i privilegi dei miseri borghesi, che Dio li maledica. E ho fatto chiudere il bosco dove quelli di Fernworthy andavano spesso per pic-nic. Quei mascalzoni credono forse che non esistano i diritti di proprietà, e di poter sciamare dove gli pare e piace, con i loro cestini e le loro bottiglie. Ed entrambi i casi sono stati discussi, dottor Watson, ed entrambi a mio favore. Non ho piú avuto un giorno simile da quando ho fatto punire per trasgressione Sir John Morland, perché cacciava nella propria conigliera.

   "Tämä on merkillinen päivä minulle, sir", sanoi hän naurahdellen, "kaikkein merkillisimpiä elämässäni, ja vieläpä kahdessa suhteessa. Minä opetan näille täällä, mikä on laki ja oikeus, ja näytän heille, että tässä on mies, joka ei pelkää. Minä olen todistanut, että tien täytyy kulkea suoraan ukko Middletonin puiston läpi, tuskin sataa kyynärää hänen omasta ovestaan. Mitä siitä sanotte? Me kyllä opetamme noille herroille, ettei käy laatuun niin häikäilemättömästi kulkea, mistä tahtoo, ja polkea kansan oikeudet jalkoihinsa. Ja sitten olen lukinnut portin siihen metsähakaan, jossa Ternworthyn asukkaat tavallisesti huvittelevat. Nuo kirotut tyhmeliinit ovat olevinaan aivan tietämättömiä omistusoikeudesta ja luulevat, että he saavat viskoa paperipalasiaan ja pullojaan, mihin suvaitsevat. Molemmat nämä jutut ovat päättyneet minun edukseni, tohtori Watson. Niin hauskaa ei minulla ole ollut sittenkuin onnistuin sakottamaan sir John Morlandia siitä, että hän ampui omassa fasaanitarhassaan."

   - Ma come diavolo ci è riuscito?

   "Kuinka maailmassa se kävi päinsä?"

   - Vada un po' a leggersi le sentenze, caro dottore! Ne vale la pena... Frankland contro Morland, tribunale di Qucen's Bench. La causa mi costò duecento sterline, ma il verdetto fu favorevole a me.

   "Hakekaa se kirjoista, sir, sen se kyllä kannattaa. Se maksoi minulle kaksisataa puntaa, mutta minä voitin."

   - Ciò le ha recato almeno qualche vantaggio?

   "Ja oliko siitä teille hyötyä?"

   - Nessuno, nessunissimo. Sono orgoglioso di dire che non avevo il minimo interesse nella cosa. Io agisco unicamente per senso del dovere civico. Sono sicuro, per esempio, che stanotte quelli di Fernworthy mi bruceranno in effigie. Ho avvertito la polizia, l'ultima volta che l'hanno fatto, che si dovrebbero impedire queste manifestazioni disgustose. La questura provinciale è in uno stato scandaloso, e non mi ha concesso la protezione di cui avevo diritto. Il caso Frankland contro Regina porterà la cosa di fronte all'attenzione del pubblico. Li ho avvertiti che avrebbero finito col rimpiangere il trattamento che mi avevano inflitto, e già le mie parole si sono avverate.

   "Ei suinkaan. Ylpeydellä voin sanoa, etten tehnyt sitä omanvoiton pyynnöstä. Minä toimin yksinomaan yleisestä harrastuksesta. Minä olen varma siitä, että esimerkiksi Ternworthyn asukkaat tänä iltana polttavat minut in effigie. Kun he sen tekivät edellisellä kerralla, sanoin minä poliisille että sellaiset häväistysjutut olisivat estettävät. Minä väitän, että maapoliisi on aivan häpeällisessä kunnossa, eikä anna minulle sitä turvaa, jota minulla on oikeus vaatia. Franklandin juttu hallitusta vastaan tulee herättämään yleistä huomiota. Minä sanoin heille että saisivat katua käytöstään minua kohtaan, ja nyt jo ovat sanani toteutuneet."

   - In che modo? - domandai.

   "Millä tavoin?" kysyin minä.

   Il vecchio assunse un'espressione ambigua e ammiccante.

   - Perché potevo avvertirli di quello per cui morirebbero, ma niente al mondo potrebbe indurmi ad aiutare in qualche modo quei mascalzoni.

   "Siten, että minä saattaisin nyt sanoa heille, mitä he kaikista mieluimmin tahtoisivat tietää, mutta mikään ei voisi saada minua auttamaan noita lurjuksia oikealle tolalle."

   Avevo sino a quel momento cercato di inventare una scusa qualsiasi pur di sbarazzarmi di quel chiacchierone, ma ora incominciavo a essere curioso di sapere dell'altro. Avevo ormai capito a sufficienza il temperamento bisbetico di quel vecchio litigioso per intuire che anche il minimo segno di interessamento bastava ogni volta ad arrestare il corso delle sue confidenze.

   Minä olin ajatellut, kuinka voisin päästä hänen käsistään, mutta nyt halusin kuulla lisää. Niin paljon olin ymmärtänyt tuon vanhan syntisen vastahakoista luonnetta, että tiesin jokaisen merkin heräävästä harrastuksesta asiaan vaikuttavan ehkäisevästi hänen avomielisyyteensä.

   - Si tratterà senza dubbio di qualche cacciatore di frodo, non è vero? - buttai là in tono indifferente.

   "Kysymys on kai jostakin salametsästyksestä, luulisin", sanoin välinpitämättömästi.

   - Ah, ah, amico mio, nemmeno per sogno. Si tratta invece di qualcosa di molto piú importante! Ci si è dimenticati del forzato che si aggira per la landa?

   "Ha, ha, ha! Ei, paljoa tärkeämmästä, poikaseni! Ajatelkaapa, että se esimerkiksi koskisikin tuota vankikarkuria nummella."

   Trasalii. - Come! Lei sa dove si nasconde? - arrischiai.

   Minä hämmästyin. "Ettehän tarkottane tietävänne, missä hän on?" sanoin.

   - Non so forse dove si nasconda con esattezza, ma sono sicurissimo di poter aiutare la polizia a snidarlo. Non le è mai venuto in mente che per scoprire quell'uomo bastava sapere da che parte si procacciava il cibo?

   "En minä juuri tiedä, missä hän on, mutta voisin kyllä olla poliisille apuna hänen vangitsemisessaan. Eikö koskaan ole johtunut mieleenne, että oikea tapa hänen kiinni ottamisekseen olisi hankkia selko siitä, kuinka hän saa ruokansa, ja siten päästä hänen jäljilleen?"

   Purtroppo mi pareva che fosse assai prossimo alla verità. - Indubbiamente - osservai - ma come fa a sapere che si trova ancora sulla landa?

   Hän näytti ikävä kyllä joutuvan jokseenkin lähelle totuutta. "Kyllä, on tosin", sanoin minä, "mutta kuinka tiedätte, että hän vielä oleskelee nummella?"

   - Lo so perché ho veduto con i miei occhi chi gli porta il cibo.

   "Sen tiedän, sillä olen omin silmin nähnyt sen, joka vie ruokaa hänelle."

   Ebbi un sobbalzo al cuore per Barrymore. Era un gran brutto destino cadere nelle mani di quel vecchio ficcanaso dispettoso, ma un attimo dopo le sue parole successive mi tolsero un peso dalI'animo.

   Minä vapisin Barrymore-raukan puolesta. Ei ollut suinkaan vaaratonta olla tämän häikäilemättömän vanhan hutiluksen vallassa. Mutta hänen seuraavat sanansa nostivat painon sydämeltäni.

   - Lei sarà sorpreso di apprendere che viene rifornito da un ragazzo. Lo vedo ogni giorno attraverso il mio telescopio sistemato sul tetto. Stessa strada e stessa ora, e da chi può recarsi se non dall’evaso?

   "Teitä kummastuttaa varmaan, kun kerron teille, että hänelle vie ruokaa eräs lapsi -- eräs poika, jonka joka päivä näen kiikarillani katolta. Hän kulkee aina samaa tietä samaan aikaan, ja kenen luo hän menisi, ellei vangin."

   Questo sì che era un colpo di fortuna! Tuttavia finsi massima indifferenza. Un ragazzo! Anche Barrymore mi aveva detto che lo sconosciuto era servito da un ragazzo. Dunque era nelle tracce di costui, non dell’evaso, che Frankland si era imbattuto. Se avessi potuto apprendere tutto da lui, mi sarei risparmiata una caccia lunga e faticosa: l'incredulità e l'indifferenza erano evidentemente le mie carte migliori.

   Tämä oli todellakin onni! Ja kumminkin tukahdutin jokaisen merkin harrastuksestani. Lapsi! Barrymorehan oli sanonut erään pojan tuovan ruokaa muukalaiselle. Frankland oli aivan odottamatta päässyt hänen jäljilleen eikä karkulaisen. Jos voisin saada urkituksi hänen tietonsa, niin pelastaisi se minut pitkällisestä ja vaivaloisesta etsimisestä. Mutta sitävarten täytyi minun teeskennellä epäilystä ja välinpitämättömyyttä.

   - Secondo me, mi sembra piú probabile che si tratti del figlio di qualche pastore di brughiera che porta da mangiare al proprio genitore.

   "Minä pidän paljon luultavampana, että se on jonkun paimenen poika, joka vie päivällistä isällensä nummelle", sanoin minä.

   Questa mia apparente obiezione accese l’ira del vecchio bisbetico. I suoi occhi mi fissarono con uno sguardo maligno, e i suoi baffi grigi si drizzarono come quelli di un gatto arrabbiato.

   Tuo vanha itsevaltias joutui aivan suunniltansa vähimmästäkin vastustuksesta. Hän silmäsi minuun kiukkuisesti ja hänen harmaa poskipartansa nousi pystyyn niinkuin ärsytetyn kissan karvat.

   - Ah, sì? - esclamò indicando col dito l'ampia distesa della landa. - Vede il Black Tor, laggiú? Bene, osservi quella collinetta bassa piú lontana, sormontata da quel cespuglio di rovi! ~ la parte piú pietrosa di tutta la landa. Le sembra quello un posto adatto perché un pastore ci vada a pascolare il gregge? La sua osservazione, caro dottore, è semplicemente ridicola.

   "Vai niin, niinkö sanotte?" huusi hän, viitaten nummelle päin. "Näettekö tuota Mustaa kalliota? No, huomaatteko sitten tuon matalamman kummun, jossa kasvaa orjantappurapensaita? Se on kallioisin paikka koko nummella, ja luuletteko kenenkään paimenen valitsevan sitä lepopaikakseen? Teidän otaksumisenne on suuressa määrin järjetön."

   Risposi umilmente che avevo parlato senza cognizione di causa. La mia remissività gli piacque e lo indusse a ulteriori rivelazioni.

   Minä vastasin aivan nöyrästi, että olin puhunut asiaa tuntematta. Myöntyväisyyteni häntä miellytti ja houkutteli hänet uusiin selityksiin.

   - Stia pur certo che prima di formarmi un'opinione io raccolgo sempre dati molto circostanziati. Ho visto molte volte quel ragazzo col suo fagotto. Ogni giorno, e qualche volta due volte al giorno, ho potuto... ma aspetti un momento, dottor Watson. Forse i miei occhi m'ingannano, ma mi sembra che in questo momento qualcosa si stia movendo sul ciglio di quella collina!

   "Voitte olla aivan varma siitä, että minun mielipiteeni perustuu riittäviin havaintoihin. Minä olen nähnyt pojan tulevan kääröineen kerta kerralta. Joka päivä ja toisinaan parikin kertaa päivässä -- mutta odottakaapa, tohtori Watson. Näenkö väärin, vai liikkuuko juuri nytkin jotain tuolla rinteellä?"

   Eravamo a parecchie miglia di distanza, ma anch'io potei distinguere chiaramente un minuscolo puntino scuro contro l'opaco sfondo verde-grigio.

   "Se oli useamman englannin penikulman päässä, mutta näin selvään liikkuvan pisteen kuvastuvan vihreän harmaata taustaa vasten.

   - Su, venga! - gridò Frankland dirigendosi di corsa verso le scale. - Si convincerà coi propri occhi e giudicherà da solo.

   "Tulkaa, sir, tulkaa!" huusi Frankland kiiruhtaen ylös portaita. "Saatte itse nähdä ja sitten päättää."

   Il telescopio, uno strumento formidabile montato su un trespolo, era posato sul tetto di lamiera piatta che copriva la casa. Frankland vi appiccicò contro un occhio e subito lanciò un grido di soddisfazione.

   Tasaisella levykatolla oli jalustalla varustettu kaukoputki. Frankland katsoi sen läpi ja huudahti tyytyväisyydestä.

   - Presto, dottor Watson, presto, prima che passi al di là dell'altura!

   "Joutukaa, tohtori Watson, ennenkuin hän ehtii kummun yli!" sanoi hän.

   Era proprio un ragazzetto, con un piccolo fagotto sulle spalle, che avanzava lentamente lungo il ciglio della collina. Giunto sulla cresta, vidi stagliata per un istante contro il freddo cielo azzurro la sua sagoma malvestita e paesana. Il ragazzo si guardò attorno furtivo, come chi temesse di essere inseguito. Poi svanì al di là del pendio.

   Ja minä näin todellakin pienen pojan käärö olka-päällänsä hitaasti pyrkivän rinnettä ylös. Saavuttuaan laelle, kuvastui tuo repaleinen pieni olento hetkisen sinistä taivasta vasten. Hän katsoi varovasti ympärilleen, ikäänkuin olisi hän pelännyt takaa-ajajia ja sitten hän katosi kummun taa.

   - Ho ragione sì o no?

   "No, olinko oikeassa?"

   - Certo, sembra un ragazzo che esegue un'incombenza clandestina.

   "Kyllä, poika näytti olevan salaisilla asioilla."

   - E deve trattarsi di un'incombenza di cui bisognerà che si occupi la polizia della contea! Da me però non sapranno una parola sola, e anche lei deve promettermi di mantenere il segreto! Non una parola, ha capito?

   "Ja nämä asiat saattaisi vaikka joka maapoliisikin arvata. Mutta en sano heille sanaakaan ja teidänkin, tohtori Watson, täytyy luvata olla vaiti. Ei sanaakaan -- kuuletteko!"

   - Come lei desidera.

   "Kuten tahdotte."

   - Mi hanno trattato in modo vergognoso, vergognoso! Quando si sapranno i fatti del processo Frankland contro Regina sono certo che il paese sarà percorso da un fremito di indignazione. Nulla mi persuaderà ad aiutare la polizia. Se fosse stato per quei maledetti, anziché la mia effigie, avrebbero bruciato me vivo al palo. Certamente lei non li aiuterà, ma aiuterà me a vuotare questa bottiglia in celebrazione di un'occasione così importante!

   "He ovat kohdelleet minua aivan häpeällisesti. Kun näiden viimeisten juttujen päätös tulee tunnetuksi, niin luulenpa väristyksen kulkevan kautta koko kreivikunnan. Ei mikään saa minua vähimmälläkään tavalla auttamaan poliisia, sillä ne olisivat mielellään antaneet heidän polttaa roviolla minut itseni kuvani asemesta. Ettehän toki vielä mene? Ensin tyhjennämme pullon yhdessä, vai kuinka?"

   Riuscii fortunatamente a declinare il suo invito e a dissuaderlo dall'intenzione di accompagnarmi a casa. Mi tenni sulla strada sino a quando temetti che potesse spiarmi, poi tagliai attraverso la landa avviandomi verso l'altura pietrosa, al di là della quale il ragazzo era scomparso. Avevo tutto in mio favore, e giurai a me stesso che non sarebbe stato né per mancanza di energia o di perseveranza da parte mia che mi sarei lasciato sfuggire l'occasione che la fortuna aveva gettato sul mio cammino.

   Mutta minä olin kuuro hänen pyynnöilleen ja onnistuin saamaan hänet luovutetuksi aikomuksestaan saattaa minua kotiinpäin. Niin kauan kun hän saattoi nähdä minua, pysyin tiellä, mutta sitten suuntasin kulkuni nummen yli sille kummulle, jonka taakse olimme nähneet pojan katoavan. Kaikki näytti yhtyvän minun edukseni, ja minä vannoin, ettei kestävyyden ja tarmon puute saisi minua menettämään tätä kohtalon minulle tarjoamaa tilaisuutta.

   Quando giunsi al sommo della collina il sole era ormai al tramonto, e i lunghi pendii sotto di me erano inondati di verde splendente da un lato mentre dall'altro era sommersi di grigia ombra. Un alone circondava l'estrema linea dell'orizzonte, da cui sporgevano le sagome lunari del Belliver e del Vixen Tor. Sulla immensa distesa non si udiva suono, tutto era immobile. Un unico grande uccello grigio, forse una procellaria o un chiurlo, si librò alto nel cielo turchino. Sembrava che lui e io fossimo i soli esseri viventi tra l'immensa volta del firmamento e la sconfinata solitudine che si stendeva sotto di essa. Quello scenario desolato, un senso di isolamento, il mistero e l’incombenza dei miei compiti erano tutti elementi che mi gelavano il cuore. Il ragazzo era divenuto invisibile, ma sotto di me, in una fenditura tra le colline, vedevo un raggruppamento circolare di capanne di pietra, e tra queste ce n'era una con il tetto abbastanza intatto per poter servire da eventuale riparo contro le intemperie. Il mio cuore diede un balzo, a tale constatazione. Quello doveva certamente essere il nascondiglio dello sconosciuto. Finalmente avrei posato il piede sulla soglia della sua tana... il suo segreto era ormai a portata di mano.

   Aurinko oli jo alenemassa, kun ehdin kummun laelle, ja pitkät rinteet minun allani olivat toisella puolen varjoisen harmaat. Taivaanrannalla häämötti hieno usva-pilvi, ja siitä kohosivat esiin Belliverin ja Noitakallion aavemaiset muodot. Koko laajalla aukealla ei kuulunut ääntä, ei näkynyt liikettä. Joku suuri lintu, luultavasti lokki tai kuovi purjehti korkealla sinisessä avaruudessa. Seudun jylhyys, yksinäisyyden tunne ja yritykseni salaperäinen luonne saivat vereni hyytymään. Poikaa ei missään näkynyt. Mutta minun alapuolellani oli eräässä kuilussa joukko vanhoja kivimajoja, ja keskimmäisessä niistä oli jälellä niin suuri osa kattoa, että siinä hyvin saattoi saada suojaa ilman vaihteluja vastaan. Sydämeni löi ankarasti, kun sen näin. Siinä täytyi muukalaisen asua. Viimein astuin hänen piilopaikkansa kynnykselle -- hänen salaisuutensa oli melkein minun käsissäni!

   Mentre mi avvicinavo alla capanna camminando a zig-zag, come faceva Stapleton quando con la rete si avvicinava alla farfalla presa di mira, mi accertai che quel luogo fosse effettivamente usato come abitazione. Un sentiero appena tracciato fra i massi portava a un'apertura sconnessa che serviva da porta. Nell'interno, tutto era in silenzio. Forse lo sconosciuto vi si nascondeva in agguato, forse si stava aggirando per la landa. I miei nervi si tesero con un fremito, nell'eccitazione dell'avventura. Buttai la sigaretta, strinsi la mano sul calcio della rivoltella e muovendo risolutamente verso l'ingresso guardai nell'interno. La capanna era vuota.

   Kun lähestyin majaa, hiipien eteenpäin yhtä varovasti kuin Stapleton vaaniessaan haavi pystyssä perhosta, huomasin, että tätä paikkaa oli todellakin käytetty asuntona. Tuskin huomattava polku vei kivien välitse oviaukolle. Sisällä majassa oli aivan äänetöntä. Tuo tuntematon mies oli ehkä siellä piilossa, vai kuljeksiko hän juuri nyt nummella? Hermojani pudistutti seikkailun-tunne. Heitettyäni sigaretin kädestäni puristin revolverin kouraani, menin ovelle ja katsoin sisään. Maja oli tyhjä.

   Numerosi segni dimostravano però come non avessi percorso una pista del tutto sbagliata. Indubbiamente l'uomo abitava lì. Alcune coperte avvolte in un impermeabile erano posate sulla stessa lastra di pietra su cui aveva dormito un tempo l'uomo neolitico. La cenere di un fuoco era ammucchiata in un camino primitivo. Accanto ad essa erano sparpagliati alcuni utensili di cucina e un mastello pieno a metà di acqua. Tutta una pila di scatole di latta vuote indicava che il rifugio era abitato da parecchio tempo, e notai, man mano che i miei occhi si abituavano alla luce ridotta, un tegamino e una bottiglia di liquore mezzo piena posata in un angolo. Nel mezzo della capanna una pietra piatta fungeva da tavola, e su questa stava un fagottino avvolto in una pezza, lo stesso che penzolava dalla spalla del ragazzo visto col telescopio. Conteneva una pagnotta, una scatola di lingua in conserva e due lattine di pesche sciroppate. Mentre riponevo questi oggetti dopo averli esaminati, il mio cuore diede un balzo nel vedere che sotto c'era un foglio di carta con sopra scritto qualcosa. Lo presi tra le mani ed ecco quello che lessi scarabocchiato rozzamente a matita:

   Mutta monet merkit osoittivat, etten ollut väärillä jäljillä. Varmaan asui mies täällä. Sillä kivilevyllä, joka ennen oli ollut historiantakaisten ihmisten makuupaikkana, oli muutamia sadetakkiin käärittyjä huopapeittoja. Eräällä paksulla ristikolla näkyi tuhkaa. Sen vieressä oli joitakin keittoastioita ja puolillaan vettä oleva korvo. Joukko tyhjiä säilykelaatikoita osoitti, että maja oli ollut asuttuna jonkun aikaa, ja kun olin hieman tottunut pimeyteen, huomasin eräässä nurkassa tinamaljan ja pullon, jossa oli vähän konjakkia. Keskellä majaa oli litteä kivi, jota luultavasti käytettiin pöytänä, ja kivellä oli pieni käärö -- sama, jonka kiikarilla olin nähnyt pojan selässä. Se sisälsi leivän, laatikon säilykekieltä ja pari laatikkoa hillottuja persikoita. Kun olin sitä tarkastanut ja aioin panna sen takaisin, sain nähdä käärön alla olleen paperin, johon oli jotain kirjotettu. Otin sen käteeni ja luin seuraavat karkeasti piirretyt sanat:

   Il dottor Watson è andato a Coombe Tracey.

   "Tohtori Watson on mennyt Coombe Traceyyn."

   Rimasi per un attimo col foglietto tra le mani cercando di comprendere il significato di quel conciso messaggio. Ero io dunque, non Sir Henry, ad essere seguito dall'uomo misterioso. Non mi aveva pedinato di persona, ma mi aveva messo dietro un suo incaricato - forse il ragazzo - e quella era la sua relazione. Probabilmente da quando mi trovavo nella landa non avevo potuto muovere un passo senza che tutto venisse osservato e riferito. Ed ecco che di nuovo sentivo intorno a me una forza sconosciuta, una rete sottile che ci circondava con estrema perizia e delicatezza, stringendoci così impalpabilmente che solo in qualche attimo qualcuno di noi riusciva ad accorgersi di essere caduto in una delle sue maglie.

   Minuutin ajan seisoin paperi kädessä miettien, mitä tämä lyhyt tiedonanto mahtoi merkitä. Muukalaisen vakoilu tarkoitti siis minua eikä sir Henryä. Hän ei ollut itse minua seurannut, vaan lähettänyt jonkun toisen -- ehkä luon pojan -- minua vartioimaan, ja tässä oli hänen tiedonantonsa. Ehkä oli vakoiltu ja ilmoitettu hänelle jokaisesta minun askeleestani sittenkun olin tullut tälle seudulle. Minut valtasi taaskin tunne näkymättömästä voimasta, hienosta verkosta, joka ympäröi kaikkialla niin huomaamattomasti, niin ilmavasti, että vain jonakin erittäin tärkeänä hetkenä sai tuntea olevansa sen silmukoihin kietoutuneena.

   Se c'era questo messaggio, potevano benissimo essercene altri; perciò mi misi a ispezionare la capanna in cerca di altri eventuali scritti. Ma non trovai niente, né mi riuscì di scoprire indicazioni che potessero suggerire il carattere o le intenzioni dell'uomo che abitava in quel luogo singolare, se non che doveva essere di abitudini spartane, e certo doveva nutrire un supremo disprezzo per i comodi dell'esistenza. Ripensando alle piogge violente dei giorni precedenti e guardando il tetto scoperchiato, compresi quanto forte e inesorabile doveva essere il proposito che lo aveva indotto a nascondersi in una dimora così inospitale. Era un nostro implacabile nemico, o non poteva darsi che fosse invece il nostro angelo custode? Giurai a me stesso che non avrei abbandonato la capanna senza aver chiarito il dilemma.

   Kun kerran löytyi yksi tiedonanto, niin saattoihan löytyä useampiakin, ja minä aloin hakea joka paikan majassa. Mitään senkaltaista en kumminkaan löytänyt, enkä myöskään mitään, joka olisi ilmottanut kuka se mies oli, joka asui niin merkillisessä paikassa, tai mitä aikomuksia hänellä oli. Ainoastaan sen saatoin päättää, että hänellä täytyi olla oikein spartalaiset tavat, ja että hän halveksi kaikkea elämän mukavuutta. Kun ajattelin rankkasateita ja rikkinäistä kattoa, ymmärsin, että vain joku varma ja horjumaton tarkoitus saattoi pidättää häntä niin epämukavassa asunnossa. Oliko hän meidän vihamiehemme vai suojeleva enkelimme? Minä vannoin etten lähtisi majasta, ennenkuin olin saanut selville sen asian.

   Fuori, il sole stava calando lentamente e l'orizzonte era tutto un fiammeggiare di oro e porpora. I riflessi del tramonto rimbalzavano in macchie rossicce sulle pozze lontane, sparse qua e là nella grande Palude di Grimpen. Vedevo le due torri del Maniero di Baskerville, e una vaga macchia di fumo rivelava il villaggio di Grimpen. Tra questi due punti, dietro la collina, la casa degli Stapleton. Tutto appariva dolce, sereno, avvolto da una luce melata nell'aria dorata della sera, e tuttavia, mentre contemplavo tutto ciò, la mia anima non condivideva per nulla la pace della Natura, ma anzi fremeva di fronte all'incertezza e al terrore dell'incontro che sapevo potesse avvenire da un attimo all'altro. Coi nervi in subbuglio, ma sempre piú deciso nel mio proposito, mi acquattai negli oscuri recessi della capanna ed aspettai con tenace pazienza il ritorno del suo occupante.

   Hitaasti laski aurinko, ja lännen taivas leimusi punasena ja kultasena. Tämä hehku heijastui punasina täplinä etäisen Grimpenin suon vesilätäköihin. Tuolla kohosivat Baskerville Hallin tornit, ja savupilvi ilmaisi Grimpenin kylän asemaa. Näiden molempien välissä, kallion takana oli Stapletonin talo. Kaikki oli hiljaista, suloista ja rauhallista tässä kultasessa iltavalaistuksessa, ja kumminkaan ei minun sieluni tätä katsellessani tuntenut illan rauhaa, vaan värisi ajatellessani kohta tapahtuvaa kohtausta, jonka laatu minusta tuntui niin epätietoiselta. Ankarassa jännityksessä istuuduin pimeään majaan ja odotin kärsivällisesti, että sen asukas saapuisi.

   Ed ecco, finalmente intesi il suo passo. In lontananza mi giunse il rumore secco di uno stivale contro una pietra. Poi un altro e un altro ancora, sempre piú vicini. Mi ritrassi nell'angolo piú buio, tenendo pronta in tasca la pistola, deciso a non scoprirmi finché non avessi avuto la possibilità di individuare bene lo sconosciuto. Vi fu una lunga pausa: l'uomo evidentemente si era fermato. Poi ancora una volta i passi si avvicinarono e un'ombra si proiettò obliqua attraverso l'apertura della capanna.

   Ja vihdoin huomasin hänen tulevan. Kaukaa kuulin saappaitten askeleita kiviä vastaan. Ne lähestyivät. Minä ryömin sisimpään nurkkaan ja viritin revolverin taskussani, päättäen olla ilmaisematta itseäni ennenkuin olin saanut nähdä miehen. Pitkä hiljaisuus osoitti hänen pysähtyneen tiellä. Mutta sitten lähestyivät askeleet jälleen, ja miehen varjo näkyi ovella.

   - Bella serata, mio caro Watson - disse una voce ben nota. - Credo proprio che lei si troverà piú comodo se viene fuori da lì.

   "Ihana ilta tämä, rakas Watson", huusi hyvin tuttu ääni. "Minä luulen varmaan, että sinusta olisi hauskempaa täällä ulkona kuin siellä sisällä."