Il mastino dei Baskerville

   - Siamo ormai ai ferri corti - osservò Holmes, mentre camminavamo insieme lungo la landa. - Che faccia tosta!

    Come si è ricomposto immediatamente, pur avendo davanti a sé uno spettacolo che avrebbe dovuto paralizzarlo, quando si è accorto che quella caduta per i suoi intrighi non era la vittima predestinata! Gliel'ho detto a Londra, Watson, e lo ripeto ancora: non abbiamo mai avuto un avversario piú degno di noi.

   "Nyt on kamppailu alkanut meidän kesken", sanoi Holmes, kun kuljimme nummen yli. "Minkälaiset hermot tuolla miehellä ovatkaan! Kuinka hän onnistuikaan hillitsemään itsensä, kun äkkiä sai tietää sen masentavan totuuden, että väärä henkilö oli joutunut hänen vehkeittensä uhriksi. Sanoin jo Lontoossa, Watson, ja toistan sen nyt, että me emme koskaan ole tavanneet vihollista, joka olisi suuremmassa määrässä miekkamme arvoinen."

   - Mi dispiace che lei sia stato visto da quell'uomo.

   "Ikävää oli, että hän sai nähdä sinut."

   - Anch'io ne ero dispiaciuto all’inizio, ma non c'era altra alternativa.

   "Niin minustakin tuntui ensin. Mutta ei ollut mahdollista päästä pakoon."

   - Che influenza crede potrà avere sui suoi progetti il fatto che ormai sappia della sua presenza qui?

   "Mitä luulet tiedon sinun täällä olostasi vaikuttavan hänen aikeisiinsa?"

   - Forse lo indurrà a essere piú cauto, ma potrebbe anche spingerlo a misure disperate. Come quasi tutti i criminali intelligenti, può darsi sia troppo fiducioso e sicuro delle proprie doti e creda di averci portati completamente fuori strada.

   "Joko se lisää hänen varovaisuuttaan tai sitten ajaa hänet heti äärimmäisyyksiin. Samoin kuin monet muut viekkaat rikoksentekijät, luottaa hänkin ehkä liiaksi viisauteensa ja luulee täydellisesti pettäneensä meidät."

   - Perché non lo arrestiamo subito?

   "Miksi emme vangitse häntä heti?"

   - Mio caro Watson, lei sarebbe stato un uomo d'azione nato. Il suo istinto la porta a compiere sempre qualcosa di energico. Ma immagini, per ipotesi, che di farlo arrestare questa notte: a cosa servirebbe? Non saremmo in grado di provare niente contro di lui. In questo consiste la sua astuzia diabolica! Se agisse per mezzo di un emissario umano potremmo ottenere qualche prova sostanziale, ma anche se riuscissimo a portare questo cagnaccio alla luce del giorno, non basterebbe a mettere una corda al collo del suo padrone.

   "Hyvä Watson, sinä olet syntynyt toiminnan mieheksi. Sinun vaistosi käskee sinua aina toimimaan tarmokkaasti. Otaksukaamme kumminkin, että olisimme vanginneet hänet tänä iltana, niin mitä siitä olisimme hyötyneet? Emme olisi voineet todistaa mitään häntä vastaan. Siinä ilmenee hänen pirullinen viekkautensa. Jos hänellä olisi joku inhimillinen kätyri, niin kävisi se ehkä päinsä, mutta vaikka voisimmekin tuoda esiin tuon suuren koiran, niin ei sen omistaja silti joutuisi hirteen."

   - Che razza di situazione!

   "Mutta ovathan ainakin syytöskohtamme varmat."

   - Non abbiamo uno straccio di prova... ma solo congetture e ipotesi. Belle risate si farebbero in tribunale a nostre spese se ci presentassimo con un racconto e una testimonianza del genere!

   "Ei, kaikki on vain arvailuja ja otaksumisia. Me joutuisimme naurunalaisiksi, jos toisimme oikeuden eteen sellaisen jutun ja sellaisilla todistuksilla."

   - Ma c'è la morte di Sir Charles!

   "Mutta sir Charlesin kuolema sitten?"

   - Trovato morto senza nemmeno una graffiatura! Lei e io sappiamo che è morto di paura, e sappiamo pure che cosa lo ha spaventato; ma come riusciremmo a persuadere di questo dodici giurati imbecilli? Che tracce ci sono di questo fantomatico mastino? Dove sono le sue impronte? E le zanne? Naturalmente noi sappiamo che un cane non morsica un corpo morto, e che Sir Charles era morto molto prima che la bestia lo raggiungesse. Ma noi dobbiamo provare tutto questo, e purtroppo non lo possiamo fare.

   "Hänessä ei ollut merkkiäkään ulkonaisesta väkivallasta. Me kaksi tiedämme hänen kuolleen säikäyksestä ja tiedämme myöskin, mitä hän säikähti, mutta kuinka voisimme saattaa kaksitoista tunteetonta jurymiestä siitä vakuutetuiksi? Mikä osoitti, että koira oli siinä jutussa osallisena? Missä näkyi sen hampaiden jälkiä? Me tiedämme luonnollisesti, että koira ei pure kuollutta ihmistä, ja että sir Charles oli kuollut, ennenkuin koira ehti hänen luokseen. Mutta se on todistettava, ja me emme pysty siihen."

   - E questa notte?

   "No, mutta tämäniltanen juttu?"

   - Stanotte non abbiamo fatto grandi progressi. Anche in questo caso non possiamo stabilire alcun rapporto diretto tra il cane e la morte di Selden. Noi non abbiamo visto l'animale, lo abbiamo soltanto udito, ma non potremmo certamente dimostrare che corresse squinzagliato dietro a Selden. Ci troviamo poi di fronte a una completa mancanza di movente. No, amico mio, dobbiamo rassegnarci al fatto che per il momento non possediamo prova alcuna, e che perciò vale la pena di correre qualunque rischio pur di trovarla.

   "Sen laita ei ole paljoa paremmin. Mitään suoranaista yhteyttä ei ole koiran ja miehen kuoleman välillä. Me emme nähneet koiraa. Me kuulimme sen äänen, mutta emme voisi todistaa, että se ahdisti tuota miestä. Tässä ei ole minkäänlaisia varmoja perusteita. Ei, ystäväni, meidän täytyy tyytyä siihen tosiseikkaan, että todistuksemme eivät vielä ole selviä, ja että kannattaa antautua mihin tahansa saadaksemme ne päteviksi."

   - E come spera di ottenere una prova?

   "Ja kuinka se kävisi päinsä?"

   - Nutro grandi speranze che la signora Laura Lyons ci aiuti quando saprà come stanno esattamente le cose nei confronti di lei e Stapleton. Ho anch'io un mio progetto. Per il momento siamo ancora in svantaggio, ma spero che prima che sia trascorso domani saremo finalmente riusciti a portarci in vantaggio.

   "Minä toivon paljon rouva Laura Lyonsin menettelystä, kun hän saa kuulla miten asiat ovat. Sitäpaitsi ovat minulla omat aikeeni. Joka päivällä on oma vaivansa, ja minä toivon päässeeni voittopuolelle ennen huomispäivän loppua."

   Non mi fu possibile fargli dire altro, e proseguì in silenzio, immerso nei suoi pensieri, fino ai cancelli di Baskerville.

   Enempää en häneltä saanut kuulla, hän kulki vain eteenpäin ajatuksiin vaipuneena. Kun tulimme Baskervillen portille, sanoin minä.

   - Entra?

   "Tuletko mukaani tänne?"

   - Sì; non vedo ragione di nascondermi ulteriormente. Ma ancora un'ultima parola, Watson! Non dica nulla del cane a Sir Henry. Gli lasci credere che Selden sia morto proprio come Stapleton vuole che si creda. Sarà così preparato per la prova che dovrà affrontare domani, quando pranzerà, se ricordo bene dalla sua relazione, con queste persone.

   "Tulen; minä en tiedä, mitä enää vakoilisin. Vielä sana, Watson. Älä puhu sanaakaan sir Henrylle koirasta. Anna hänen olla siinä luulossa, että Seldenin kuolema tapahtui sillä tavoin, kuin Stapleton tahtoi meitä uskomaan. Hän on siten pystyvämpi kestämään sen tulikokeen, johon hän joutuu huomenna, koskapa hän silloin, jos oikein muistan tiedonantosi, aikoo syödä päivällisen Stapletonin luona."

   - Ma sono invitato anch'io!

   "Niin teen minäkin."

   - In questo caso dovrà inventare una scusa, e lasciarlo andare da solo. Sarà facile. E adesso, anche se siamo in ritardo, spero che ci avranno riservata almeno una piccola cena.

   "Sinun täytyy jollakin tekosyyllä kieltäytyä kutsusta. Se käy helposti päinsä. Ja jos nyt myöhästymmekin päivälliseltä, niin lupaan, että illallinen maistuu meille molemmille sitä paremmalta."

   Piú che sorpreso, Sir Henry fu compiaciuto di vedere Sherlock Holmes, poiché da vari giorni sperava che gli ultimi accadimenti lo avessero spinto a partire da Londra. Inarcò però stupito le sopracciglia quando vide che il mio amico non aveva bagagli, e non sapeva trovare una spiegazione a questa stranezza. Sir Henry e io fummo però presto in grado di supplire ai suoi bisogni, dopo di che, davanti a una tarda cena, riferimmo al baronetto quel tanto delle nostre avventure che era necessario sapesse. Ma purtroppo toccò a me il compito ingrato di riferire a Barrymore e a sua moglie la dolorosa notizia della morte di Selden. L'uomo ne provò forse un piú che giustificabile sollievo, ma la povera donna pianse amaramente nel suo grembiule. Per il mondo intero il fratello era stato un individuo violento, mezza bestia e mezzo diavolo; ma per lei era sempre rimasto il ragazzino capriccioso con cui aveva condiviso i primi anni dell'infanzia, il bambino che si era aggrappato alla sua mano. Veramente sciagurato è l'uomo che non ha almeno una donna che lo pianga.

   Sir Henryn tyytyväisyys oli suurempi kuin hänen hämmästyksensä, kun hän sai nähdä Sherlock Holmesin, sillä hän oli useita päiviä odotellut, että Holmes nykyisin sattuneiden tapausten johdosta saapuisi. Hän kohotti kumminkin kulmiaan huomatessaan, että ystävälläni ei ollut matkatavaroita ja että hän ei voinut antaa mitään selitystäkään sen johdosta. Yhdessä onnistuimme sir Henry ja minä varustamaan hänet sillä, mitä hän tarvitsi, ja myöhäisen illallisen aikana ilmoitimme Holmes ja minä sir Henrylle seikkailuistamme sen verran kuin pidimme sopivana. Sitä ennen täytyi minun kumminkin ottaa raskaaksi velvollisuudekseni ilmoittaa Barrymorelle ja hänen vaimolleen Seldenin kuolemasta. Edellinen piti sitä kyllä helpotuksena, mutta hänen vaimonsa pani esiliinan silmilleen ja itki katkerasti. Koko maailmalle oli Selden ollut vaan ilkeä väkivallan tekijä, yhtä paljon eläin kuin piru, mutta tämän naisen mielessä oli hän aina pysynyt samana pienenä omavaltasena poikana, jonka hän muisti lapsuudestaan, lapsena, joka niin mielellään tahtoi pitää häntä kädestä. Harvinaisen pahan täytyy sen miehen olla, jota ei yksikään nainen surisi.

   - Mi sono annoiato in casa tutto il giorno, da quando Watson se n'è andato stamattina - disse il baronetto. Trovo che merito una certa lode, perché ho mantenuto la mia promessa. Se non avessi giurato di non uscir solo, avrei potuto trascorrere una serata piú divertente; infatti Stapleton mi aveva mandato a dire di andare da loro.

   "Minä olen kuljeskellut täällä sisällä ja kärsinyt ikävää koko päivän, sittenkun Watson lähti aamulla", sanoi sir Henry. "Luulen ansainneeni vähän kiitosta siitä, että olen pitänyt lupaukseni. Ellen olisi sitoutunut olemaan menemättä ulos yksin, niin olisi minulla voinut olla hieman hauskempaa, sillä sain Stapletonilta kutsun tulla heille."

   - Sono sicuro che avrebbe avuto senz'altro una serata piú interessante - replicò Holmes tagliente. - A proposito, forse lei non sa che noi l'abbiamo pianto credendo fosse stato lei a rompersi l'osso del collo!

   "Niin, jos sen olisitte tehnyt, niin olisi teillä kylläkin ollut hauskaa", sanoi Holmes kuivasti. "Sivumennen sanoen, ette luultavasti tiedä, että olemme surreet teitä ikäänkuin olisitte taittanut niskanne tänä iltana,"

   Sir Henry spalancò tanto d'occhi: - Come mai?

   Sir Henryn silmät suurenivat. "Mitä tarkoitatte?"

   - Quel poveraccio era vestito con abiti suoi. Ho paura che il suo domestico passerà dei guai con la polizia, poiché indubbiamente è stato lui a fornirgli una parte del guardaroba.

   "Tuo miesparka oli puettu teidän vaatteisiinne, ja minä pelkään, että hovimestarinne, joka ne on antanut hänelle, joutuu tekemisiin poliisin kanssa."

   - Non credo! Per quanto io sappia, non avevano alcuna iniziale o altro segno di riconoscimento.

   "Se ei ole luultavaa, sillä mikäli tiedän eivät ne olleet merkittyjä."

   - Questa è una fortuna per lui; anzi, per dire la verità, è una fortuna per tutti e due, dal momento che anche lei a questo riguardo si trova in debito nei confronti della giustizia. Io non sono proprio sicuro che, come poliziotto coscienzioso, il mio primo dovere non sia quello di arrestare tutti i componenti la famiglia. Le relazioni di Watson sono documenti che contengono accuse pesanti.

   "Se oli onneksi hänelle -- niin, onneksi teille kaikille, koska te siinä asiassa olette toimineet vastoin lakia. Tunnollisena salapoliisina olisi ehkä minun velvollisuuteni vangita teidät kaikki. Watsonin kirjeitä voi pitää hyvin raskauttavina papereina."

   - Ma mi parli piuttosto del caso! - interloquì il baronetto. - È riuscito a sbrogliare un po' questa dannata matassa? Non credo che, da quando siamo arrivati qui, io e Watson abbiamo fatto molta strada!

   "Mutta antakaa toki minun kuulla jotain itse asiasta. Mitä Watsoniin ja minuun tulee, emme ole nyt paljoa viisaampia kuin tänne tullessamme."

   - Ritengo di poter chiarire tra breve la situazione. È stata una faccenda difficilissima ed estremamente complessa. Vi sono però ancora vari punti su cui non sono riuscito a far luce... ma ci riuscirò, non abbia timore.

   "Minä toivon pian saavani tilaisuuden selittää teille koko asian. Tämä tapaus on kokonaisuudessaan ollut hyvin vaikea ja monimutkainen. Muutamista kohdista puuttuu vielä selvyyttä, mutta se saadaan pian."

   - Noi abbiamo avuto un'avventura di cui Watson le avrà certamente riferito. Abbiamo udito con le nostre orecchie il cane sulla landa; posso quindi giurare che non si tratta soltanto di sciocca e vuota superstizione. Mi sono fatto una certa pratica di cani, quando mi trovavo nell'Ovest, e so riconoscerli al latrato. Se lei riesce a mettere una museruola e un guinzaglio a quella bestia, sarò pronto a giurare che lei è il piú grande poliziotto di tutti i tempi.

   "Watson on luultavasti puhunut teille eräästä tärkeästä havainnosta, jonka olemme tehneet. Me olemme kuulleet koiran ulvovan nummella, joten voin vannoa, ettei sen olemassa olo ole vain taikauskoista luulottelua. Minulla on ollut paljon tekemistä koirien kanssa tuolla Amerikassa, niin että minä kyllä tunnen koiran ulvonnan. Jos voitte saada sille pedolle suukopan ja sitoa sen, niin tulen pitämään teitä suurimpana salapoliisina, mitä koskaan on ollut."

   - Credo che riuscirò benissimo ad accalappiarlo e a incatenarlo, se lei mi fornisce il suo aiuto.

   "Minä uskon kyllä voivani hankkia sille sekä suukopan että ketjut, jos te autatte minua."

   - Mi dica quello che devo fare e lo farò.

   "Minä teen kaikki, mitä tahdotte."

   - Benissimo: dovrò però chiederle di agire in fidiùucia, senza mai chiedermi il perché.

   "Hyvä on; ja minä aion pyytää teitä tekemään sen ehdottomasti ja kysymättä minulta syitä."

   - Come vuole.

   "Kuten suvaitsette."

   - Se farà come dico io, ritengo che il nostro piccolo problema sarà ben presto chiarito. Non ho dubbi...

   "Jos siihen suostutte, niin pidän hyvin luultavana, että tämä arvotus pian tulee ratkaistuksi. Minä en epäile --."

   S'interruppe di botto e rimase con lo sguardo fisso a mezz'aria, al disopra della mia testa. La lampada gli batteva in pieno viso, e questo era così intento e così immobile che avrebbe potuto benissimo essere il volto di una statua classica, dal profilo impeccabile, la personificazione stessa dell'attenzione e dell'attesa.

   Hän vaikeni äkkiä ja hänen katseensa suuntautui pääni ylitse seinään. Lamppu valaisi hänen kasvojaan, jotka olivat niin jännittyneet ja liikkumattomat, että ne olisivat voineet kuulua johonkin klassilliseen, personoitua valppautta ja odotusta esittävään veistokuvaan.

   - Cosa c'è? - chiedemmo entrambi, Sir Henry e io.

   "Mitä se on?" huudahdimme molemmat.

   Compresi, mentre abbassava lo sguardo, che stava reprimendo un’emozione intensa. I suoi tratti erano pur sempre composti, ma nei suoi occhi brillava una divertita luce di giubilo.

   Kun hän jälleen käänsi katseensa alas, huomasin minä, että hän tukehdutti ankaran mielenliikutuksen. Piirteet hänen kasvoissaan olivat yhä hillityt, mutta silmät loistivat tyytyväisyydestä.

   - Scusi l'ammirazione da intenditore - fece indicando con un cenno della mano la fila di ritratti che copriva la parete opposta. - Watson non vuole ammettere che io capisca qualcosa in fatto di arte, ma egli parla per pura gelosia, perché i nostri punti di vista su questo argomento differiscono in modo assoluto. Per me, ad esempio, quei ritratti sono veramente bellissimi.

   "Älkää hämmästykö tuntijan vilkasta ihailua", sanoi hän viitaten kädellään muotokuvasarjaan, joka täytti häntä vastapäätä olevan seinän. Watson ei tahdo myöntää, että minulla olisi taideaistia, mutta se on vaan kateutta, ja meillä on erilaiset mielipiteet. Tuo on todella erinomainen muotokuvakokoelma."

   - Bene, sono lieto di udirla esprimersi così - disse Sir Henry fissando il mio amico con una certa sorpresa. - Non pretendo di intendermi molto di queste cose, e certo saprei giudicare meglio un cavallo o un manzo che non un quadro. Non sapevo che lei trovasse il tempo anche per queste cose.

   "On hauskaa, että olette sitä mieltä", sanoi sir Henry katsoen hieman hämmästyneenä ystäväämme. "Minä en tahdo väittää ymmärtäväni paljoa siinä suhteessa. Minä osaan paremmin arvostella hevosta kuin taulua, enkä tiennyt että teillä on aikaa semmoiseen."

   - Io capisco la roba buona quando la vedo, e adesso ne vedo una ottima. Quello è uno Kneller, sarei pronto a giurarlo, quella dama in seta azzurra laggiú; mentre quel signore grasso con la parrucca non può essere che un Reynolds. Sono tutti ritratti di famiglia, immagino.

   "Kun näen jotain kelvollista, niin ymmärrän sen, ja nuo muotokuvat ovat hyviä. Tuo siniseen silkkiin puettu nainen on Kellerin maalaama, sen voin vannoa, ja tuon lihavan, peruukkipäisen herran täytyy olla Reynoldsilta. Kaikki ne ovat suvun jäsenten muotokuvia, eikö niin?"

   - Dal primo all'ultimo.

   "Joka ainoa."

   - Conosce i nomi?

   "Tunnetteko nimet?"

   - Barrymore mi ha indottrinato sull’argomento, credo sapere bene la lezione.

   "Barrymore on opettanut ne minulle, ja minä luulen suunnilleen osaavani läksyni."

   - Chi è quel signore con il telescopio?

   "Kuka on tuo herra, jolla on kaukoputki kädessään?"

   - Quello è il vice-ammiraglio Baskerville, che ha servito sotto Rodney nelle Indie Occidentali. Quello col mantello turchino e un rotolo di carta in mano è Sir William Baskerville, che fu presidente di commissione alla Camera dei Comuni, al tempo di Pitt.

   "Se on vara-amiraali Baskerville, joka palveli Rodneyn alapäällikkönä Intiassa. Siniseen takkiin puettu mies tuossa, jolla on paperikäärö kädessään, on sir William Baskerville, joka oli puheenjohtajana monessa alihuoneen valiokunnassa, Pittin aikana."

   - E quel cavaliere di fronte a me... quello in velluto nero e merletto?

   "Ja tuo, joka on minua vastapäätä -- puettuna mustaan samettiin ja pitseihin?"

   - Ah, lei ha ben ragione di voler essere informato su quel personaggio. Quello è la causa di tutti i nostri guai, il malvagio Hugo, che ha dato origine alla leggenda del Mastino di Baskerville. Non sarà facile che noi ce ne dimentichiamo.

   "Oh, hänestä on teillä täysi syy saada kuulla jotain. Hän on koko onnettomuuden syy, tuo ilkeämielinen Hugo, joka tuotti maailmaan Baskervillen koiran. Häntä ainakaan emme koskaan unohda."

   A mia volta guardai il ritratto con interesse e con una certa sorpresa.

   Minä katsoin muotokuvaa, uteliaisuudella ja hieman hämmästyneenä.

   - Perbacco! - osservò Holmes; - pare un individuo tranquillo, di animo mite, ma direi che i suoi occhi celino una luce diabolica. Me l'ero immaginato piú robusto e di aspetto piú ribaldo.

   "Kas vaan", sanoi Holmes, "hän näyttää jokseenkin hiljaselta ja siivolta, mutta hänen silmissään piili kyllä jotain saatanallista. Minä olin kuvitellut hänet jäykkä-rakenteiseksi mieheksi, jolla oli oikeat roistonkasvot."

   - Eppure non vi è dubbio circa l'autenticità dell'opera, poiché il nome e la data, 1647, sono trascritti sul retro della tela.

   "Ei voi epäilläkään, ettei se olisi hänen kuvansa, sillä kankaan takapuolella löytyy sekä nimi että vuosiluku 1647."

   Holmes aggiunse solo poche altre parole; ma sembrava che il vecchio perverso esercitasse su di lui un fascino speciale, poiché i suoi occhi rimasero continuamente fissi a guardare il ritratto durante tutta la cena. Solo più tardi, dopo che Sir Henry si era ritirato nella sua camera, che potei capire quel che gli passava in testa. Mi ricondusse nella sala da pranzo, con la candela accesa in mano, e ne avvicinò la luce al ritratto macchiato dal tempo che pendeva dalla parete.

   Holmes ei enää sanonut paljoa, mutta tuon vanhan elostelijan kasvot näyttivät vaikuttavan häneen suurella vetovoimalla, sillä koko aterian ajan siirtyi hänen katseensa alituisesti muotokuvaan. Vasta myöhemmin illalla, kun sir Henry oli mennyt huoneeseensa, sain tiedon ystäväni ajatuksista. Hän pyysi minua tulemaan ruokasaliin, ja siellä hän valasi kynttilällään tuota seinällä olevaa vanhaa muotokuvaa.

   - Non ci trova niente di speciale?

   "Huomaatko jotain?" kysyi hän.

   Osservai il largo cappello piumato, i lunghi ricci, il bianco colletto di pizzo, la faccia pallida che ne era incorniciata. Non era un tipo brutale, ma piuttosto azzimato, duro, severo, con una bocca fermamente disegnata, le labbra sottili, l'occhio freddo, fanatico.

   Minä katsoin leveää, töyhdöllä varustettua hattua, ohimoille kiertyviä kiharoita, valkoista pitsikaulusta ja näiden ympäröimiä kapeita kasvoja. Ne eivät olleet raa'at, mutta jäykät, kovat ja ankarat ohuine huulineen ja suvaitsemattomine silmineen.

   - Non le sembra che assomigli a qualcuno che conosce?

   "Onko se kenenkään sinun tuttavasi näköinen?"

   - C'è qualcosa di Sir Henry nella mascella.

   "Kasvojen alaosassa on jotain, joka muistuttaa sir Henryä."

   - Forse un barlume: ma aspetti un istante!

    Salì su una seggiola, e tenendo la candela nella mano sinistra, coprì con il braccio destro l'ampio cappello e i lunghi riccioli.

   "Kyllä, ehkä vähän. Mutta odota, niin saat nähdä!" Hän nousi seisomaan tuolille ja pitäen kynttilää vasemmassa kädessään, peitti hän oikealla käsivarrellaan kuvasta hatun ja pitkät kiharat.

   - Dio mio! - esclamai sobbalzando.

   "Hyvä Jumala!" huudahdin minä aivan hämilläni.

   Fuor della tela era sbucata la faccia di Stapleton.

   Stapletonin piirteet ilmenivät selvään kuvassa.

   - Ah, se n'è accorto anche lei, finalmente! I miei occhi si sono addestrati a studiare i volti, non già le loro acconciature. La prima dote di un criminologo consiste nel vedere attraverso un travestimento.

   "Vai niin, sinä huomaat nyt. Minun silmäni ovat tottuneet tarkastamaan kasvoja, eikä mitä niiden ympärillä on. Välttämätöntä on sille, jonka tulee tutkia rikosasioita, osata nähdä valepuvunkin läpi."

   - Ma è fantastico! Si direbbe il suo ritratto!

   "Mutta tämähän on aivan ihmeellistä. Se voisi olla hänen muotokuvansa."

   - Già, è un interessante esempio di ricorrenza atavica, che si è manifestata non solo fisicamente ma anche spiritualmente. Basterebbe lo studio dei ritratti di famiglia per convertire un uomo alla reincarnazione. Stapleton è un Baskerville... la cosa è evidente.

   "Niin, tämä on hyvin merkillinen esimerkki toisinnosta, joka näyttää koskevan sekä ruumiillista että henkistä puolta. Sukumuotokuvien tutkiminen antaa tukea uusiutumisteorialle. Tuo mies kuuluu Baskervillen sukuun siinä ei ole epäilemistä."

   - Che aspira alla successione.

   "Tilan salainen perillinen."

   - Precisamente. Questa combinazione del ritratto ci ha fornito uno dei piú importanti anelli mancanti. Lo teniamo, Watson, lo teniamo, e sono pronto a giurare che prima di domani sera egli sarà nella nostra rete, impotente e senza ali come una delle sue farfalle. Uno spillo, un sughero, un’etichetta, e lo aggiungeremo alla collezione di Baker Strett!

    Mentre si allontanava dal quadro scoppiò in una delle sue rare risate. Di rado si era sentito ridere, e il suo riso aveva sempre presagito sciagura a qualcuno.

   "Aivan niin. Tämä muotokuva on antanut meille yhden kaikkein tärkeimpiä puuttuvia todistuksia. Hän on käsissämme, Watson, hän on käsissämme, ja minä tahtoisin vannoa, että hän ennen huomista iltaa pyristelee haavissamme yhtä avuttomana kuin hänen omat perhosensa. Nuppineula, korkki ja nimilippu, ja niin me panemme hänet kokoelmiimme Baker Streetin varrella." Hän puhkesi, outoa kyllä, nauramaan, kääntyessään pois taulusta. En ole usein kuullut hänen nauravan, ja joka kerran on se ennustanut tuhoa jollekin.

   La mattina dopo mi alzai presto, ma Holmes si era alzato ancor prima di me, poiché lo vidi venir su per il viale mentre mi vestivo.

   Minä olin varhain ylhäällä aamulla, mutta Holmes oli ollut vielä varhaisempi, sillä pukeutuessani tuli hän kävellen pitkin käytävää.

   - Sì, oggi dovremmo avere una giornata piena - osservò, sfregandosi le mani nel pregustare il piacere dell'azione.

    - Le reti sono a posto, e la pesca sta per iniziare. Sapremo prima di sera se avremo catturato il nostro grosso luccio dalla mascella magra, o se ci sarà sfuggito dalla rete.

   "Niin tänään on meillä paljon tehtävää", sanoi hän hieroen käsiään toimintahaluisella tyytyväisyydellä. "Verkot ovat jo viritetyt, ja pian alamme niitä nostaa. Ennen päivän loppua saamme tietää olemmeko saaneet suuren, terävänokkaisen haukemme, vai onko se livahtanut silmukkain läpi."

   - È già stato nella landa?

   "Oletko jo ollut nummella?"

   - Ho mandato una relazione da Grimpen a quelli di Princetown, per informarli della morte di Selden. Credo di poter promettere con sicurezza che nessuno di voi avrà seccature in proposito. E ho anche comunicato con il mio fedele Cartwright, che certamente sarebbe rimasto a piangere davanti alla porta della mia capanna, come farebbe un cane accanto alla tomba del proprio padrone, se non lo avessi rassicurato sulla mia incolumità personale.

   "Minä olen Grimpenistä lähettänyt Princetowniin tiedon Seldenin kuolemasta. Luulen voivani luvata, ettei ketään teistä tulla vaivaamaan sillä asialla. Olen myöskin antanut tiedon uskolliselle Cartwrightille, joka varmaan olisi jäänyt makaamaan majani ovelle ja surrut itsensä kuoliaaksi, niinkuin koira isäntänsä haudalla, ellen olisi vakuuttanut hänelle olevani turvassa."

   - Qual è la sua prima mossa?

   "Mitä nyt on tehtävä?"

   - Parlare con Sir Henry. Ah, eccolo!

   "Nyt puhuttelemme sir Henryä. Tässähän hän onkin."

   - Buongiorno, Holmes - disse il baronetto. - Lei mi sembra un generale che stia decidendo un piano di operazioni con il proprio capo di stato maggiore.

   "Hyvää huomenta, Holmes", sanoi tämä. "Te näytätte kenraalilta suunnittelemassa taistelua esikuntansa päällikön kanssa.

   - É proprio così. Watson mi stava chiedendo ordini.

   "Siihen suuntaan onkin asia. Watson pyysi määräyksiä."

   - È quello che voglio fare anch'io.

   "Niin minäkin."

   - Ottimamente. Se sono bene informato, lei questa sera è invitato a pranzo dai nostri amici Stapleton.

   "Hyvä on. Ellen erehdy, olette tänä iltana luvannut syödä päivällistä ystävienne Stapletonien luona."

   - Spero che verrete anche voi. Sono gente molto ospitale, son certo che saranno felicissimi di vedervi.

   "Minä toivon, että te tulette mukaan. He ovat sangen vieraanvaraisia, ja uskon varmaan heidän ilahtuvan nähdessään teidät."

   - Temo che io e Watson dovremo ritornare a Londra.

   "Pelkäänpä, että Watsonin ja minun täytyy lähteä Lontooseen."

   - A Londra?

   "Lontooseenko?"

   - Sì, credo che, date le circostanze, la nostra presenza serva più là che qua.

   "Niin, luulen meidän nykyään olevan enemmän hyödyksi siellä."

   La faccia del baronetto si allungò visibilmente.

   Sir Henryn kasvot osoittivat ilmeistä hämmästystä.

   - Speravo proprio che voi mi avreste dato assistenza fino in fondo. Il Castello e la landa non sono luoghi molto gradevoli quando si è soli!

   "Minä olin toivonut, että pelastaisitte minut tästä jutusta. Ei ole juuri hauskaa olla yksin täällä kotona enemmän kuin nummellakaan."

   - Amico mio, lei deve avere in me la piú assoluta fiducia ed eseguire i miei ordini letteralmente. Dirà ai suoi amici che saremmo stati felicissimi di accompagnarla, ma che un affare urgente ci ha richiamati in città e che speriamo di ritornare nel Devonshire al piú presto. Si ricorda di dire proprio così?

   "Hyvä ystävä, teidän täytyy ehdottomasti luottaa minuun ja tehdä aivan niin kuin sanon. Voitte ilmoittaa Stapletoneille, että kernaasti olisimme tulleet mukananne, elleivät tärkeät asiat olisi pakottaneet meitä matkustamaan Lontooseen. Pian toivomme saavamme palata Devonshireen. Lupaatteko sanoa sen heille?"

   - Se insiste...

   - Non ci sono alternative, glielo assicuro.

   "Minä vakuutan, etten muuta voi."

   Compresi dal volto rabbuiato del baronetto che egli era profondamente offeso da quello che considerava un vero e proprio tradimento.

   Sir Henryn kasvoista huomasin hänen olevan kovin loukkaantuneen siitä, että me, kuten hän luuli, lähdimme pakosalle.

   - Quando intendete partire? - domandò con freddezza.

   "Koska tahdotte lähteä?" kysyi hän kylmästi.

   - Subito dopo colazione. Ci recheremo prima a Coombe Tracey, ma Watson lascerà la sua roba come pegno di un suo prossimo ritorno. Watson, lei manderà un biglietto a Stapleton per esprimergli il proprio rincrescimento di non poter accettare il suo invito.

   "Heti aamiaisen jälkeen. Me menemme Coombe Traceyyn, mutta Watson jättää tavaransa tänne, merkiksi siitä, että hän palaa takasin. Parasta on, että sinä, Watson, kirjoitat muutaman sanan Stapletonille pyytäen anteeksi poisjäämisesi."

   - Ho una mezza intenzione di venire a Londra con voi - esclamò il baronetto. - Perché dovrei restarmene qua tutto solo?

   "Minä haluaisin todellakin seurata teitä Lontooseen", sanoi sir Henry. "Miksi pitää minuun jäädä tänne yksin?"

   - Perché questo è il suo posto, e il suo dovere le impone di restare. Perché lei mi ha dato la sua parola d'onore che avrebbe fatto come io le avrei ordinato, e io le ordino di rimanere.

   "Koska velvollisuutenne sitä vaatii ja koska kunniasanallanne lupasitte totella minua, ja nyt vaadin minä teitä jäämään tänne."

   - Va bene, se è così, resterò.

   "Hyvä, jään sitten."

   - Ancora una cosa! Voglio che lei si rechi a Merripit House in carrozza. Rimandi però indietro la giardiniera, e faccia comprendere che ha intenzione di rientrare a piedi.

   "Vielä yksi määräys. Teidän tulee ajaa hevosella Merripit Houseen, mutta lähettää vaunut takasin, ja ilmoittaa aikovanne palata jalan."

   - Dovrei attraversare la landa a piedi?!

   "Jalanko nummen yli?"

   - Sì.

   "Niin."

   - Ma se questo è proprio quanto lei mi ha sempre raccomandato di non fare!

   "Mutta siitähän juuri olette niin usein varottanut minua."

   - Questa volta però lo può fare senza rischio. Non glielo consiglierei se non avessi la massima fiducia nei suoi nervi e nel suo coraggio, ma è essenziale che lei mi dia ascolto.

   "Tällä kertaa voitte tehdä sen vaaratta. Ellen luottaisi niin suuresti hermoihinne ja rohkeuteenne, niin en teitä siihen kehottaisi, mutta on suurimmassa määrin tärkeää, että palaatte jalan."

   - Allora eseguirò i suoi ordini.

   "Teen sitten niin."

   - E se ci tiene alla vita attraversi la landa nella sola direzione del sentiero che porta da Merripit House alla strada di Grimpen, e che del resto è il percorso logico per tornare a casa sua.

   "Ja jos henki on teille kallis, niin älkää lähtekö mitään muuta polkua, kuin sitä, joka johtaa suoraan Merripit Housesta Grimpen Roadiin ja joka on suorin."

   - Farò esattamente come mi dice.

   "Teen aivan niin kuin sanotte."

   - Benissimo. Sarei lieto di partire al piú presto, subito dopo la prima colazione, in modo da essere a Londra nel pomeriggio.

   "Se on oikein. Tahdon kernaasti lähteä täältä niin pian kuin suinkin aamiaisen jälkeen, ehtiäkseni Lontooseen jo iltapäiväksi."

   Questo programma mi stupì moltissimo, anche se ricordavo che Holmes aveva detto la sera precedente a Stapleton che la sua visita sarebbe finita l’indomani. Non mi aveva neppure lontanamente attraversato il cervello l'eventualità che dovessi accompagnarlo, e nemmeno capivo come mai ci dovessimo assentare entrambi proprio nel momento che egli stesso aveva definito decisivo. Ma a me non restava che obbedire ciecamente; salutammo pertanto il nostro amico, assai immalinconito, e due ore dopo eravamo alla stazione di Coombe Tracey dopo aver rimandato indietro la giardiniera. Un ragazzino ci aspettava sul marciapiede.

   Nämä aikeet hämmästyttivät minua suuresti, vaikka muistinkin Holmesin edellisenä iltana sanoneen Stapletonille, että hän viipyisi täällä vain päivän. En ollut kumminkaan tullut ajatelleeksi, että hän tahtoisi ottaa minut mukaansa, enkä myöskään ymmärtänyt, kuinka oli mahdollista, että me molemmat olisimme poissa tuosta tilaisuudesta, jota hän itse piti niin tärkeänä. En voinut kumminkaan muuta kuin sokeasti totella. Otimme senvuoksi jäähyväiset alakuloiselta ystävältämme ja parin tunnin päästä olimme Coombe Traceyn asemalla, josta palautimme vaunut. Muuan pieni poika odotti meitä asemasillalla.

   - Ha ordini, signore?

   "Käskettekö jotain?" kysyi hän Holmesilta.

   - Prenderai questo treno per Londra, Cartwright. Nel momento in cui arriverai, spedirai a Sir Henry Baskerville un telegramma a nome mio che dice che se ha trovato il mio portafogli dovrà mandarlo in raccomandata a Baker Strett.

   "Sinä matkustat tällä junalla Lontooseen, Cartwright. Heti saavuttuasi sinne, tulee sinun minun nimessäni sähköttää sir Henry Baskervillelle ja kysyä, onko hän löytänyt minun kadottamani lompakon, sekä pyytää häntä lähettämään se vakuutettuna asuntooni Baker Streetin varrelle."

   - Sissignore.

   "Kyllä, herra."

   - E domanda all'ufficio della stazione se c'è niente per me.

   "Ja mene nyt toimistoon kysymään, löytyykö kirjettä minulle."

   Il ragazzo ritornò con un telegramma che Holmes mi porse. Diceva: "Ricevuto telegramma. Arriverò ore 5.40 con mandato d'arresto in bianco. - Lestrade".

   Poika palasi tuoden sähkösanoman, jonka Holmes ojensi minulle. Se kuului: "Olen saanut ilmoituksenne. Tulen täydellä valtakirjalla varustettuna kello 5:40. -- Lestrade."

   - Questa è la risposta a un mio telegramma di stamattina. È uno dei nostri migliori ispettori di polizia, e credo che avremo bisogno del suo aiuto. E adesso, Watson, penso che non potremmo impiegare meglio il nostro tempo se non andando a far visita alla nostra amica signora Laura Lyons.

   "Tämä on vastaus minun varhain aamulla lähettämääni sähkösanomaan. Lestrade on kunnollisin ammattitovereistaan, ja me tulemme luultavasti tarvitsemaan hänen apuansa. Ja nyt luulen, Watson, että parhaiten käytämme aikamme, jos menemme käymään rouva Laura Lyonsin luona."

   Il suo piano di campagna incominciava ad apparirmi chiaro. Holmes voleva servirsi del baronetto allo scopo di convincere gli Stapleton che noi eravamo effettivamente partiti, mentre invece saremmo stati di ritorno nel momento esatto in cui il nostro intervento era veramente necessario. Quel telegramma da Londra, se Sir Henry ne avesse parlato agli Stapleton, avrebbe fugato ogni ulteriore possibilità di sospetto. Già mi sembrava di vedere stringersi le nostre reti intorno a quel luccio dalla mascella magra.

   Hänen taistelusuunnitelmansa alkoi käydä selväksi. Sir Henryn kautta hän tahtoi saada vakuutetuksi Stapletonille, että me olimme lähteneet, kun me sitävastoin olisimmekin paikalla juuri ratkaisevalla hetkellä. Lontoosta tuleva sähkösanoma poistaisi Stapletonilta viimeisenkin epäluulon, jos nimittäin sir Henry sattuisi siitä hänelle mainitsemaan. Olin jo näkevinäni verkon kaikilta puolin alkavan kiertyä saaliimme ympärille.

   La signora Laura Lyons era nel suo ufficio, e Sherlock Holmes apriì la conversazione con una franchezza e una semplicità di modi che stupirono notevolmente la signora.

   Rouva Laura Lyons istui työhuoneessaan, ja Sherlock Holmes alkoi keskustelun niin avomielisesti ja suoraan että se häntä suuresti hämmästytti.

   - Sto indagando sulle circostanze relative alla morte di Sir Charles Baskerville - incominciò subito. - Il mio amico qui presente, dottor Watson, mi ha informato di quanto lei gli ha detto, come pure di quanto lei non ha detto in rapporto a questo avvenimento.

   "Minä tutkin parhaillaan niitä seikkoja, jotka olivat yhteydessä sir Charles Baskervillen kuoleman kanssa", sanoi hän. "Ystäväni tohtori Watson on kertonut minulle, mitä te olette ilmoittanut hänelle asiasta, ja myöskin mitä te olette salannut häneltä."

   - Che cosa "non ho detto"? - domandò la signora in tono di sfida.

   "Mitäkö minä olen salannut häneltä?" kertasi rouva Lyons uhmailevasti.

   - Lei ha ammesso di aver pregato Sir Charles di trovarsi al cancello alle dieci. Noi sappiamo che quelli furono il luogo e l'ora della sua morte. Ma lei non ci ha voluto dire quale rapporto esiste tra questi fatti.

   "Te olette tunnustanut, että pyysitte sir Charlesia kohtaamaan teitä veräjän luona kello kymmenen. Me tiedämme, että hän kuoli siihen aikaan ja siinä paikassa. Te olette salannut meiltä yhteyden näiden kahden tapauksen välillä."

   - Ma non c’è nessun rapporto!

   "Ei löydy mitään yhteyttä niiden välillä."

   - In tal caso si tratta di una coincidenza veramente straordinaria. Io però ritengo che nonostante tutto riusciremo à stabilire un rapporto tra questi fatti. Desidero essere perfettamente franco con lei, signora Lyons. Noi riteniamo che questo sia un caso di omicidio, e le prove potranno implicare non soltanto il suo amico signor Stapleton, ma anche sua moglie.

   "Siinä tapauksessa on todennäköisyys hyvin harhauttava. Luulen kumminkin, että onnistumme löytämään jotain yhteyttä. Tarkoitukseni on menetellä aivan suorasti teitä kohtaan, rouva Lyons. Me olemme sitä mieltä, että tässä on kysymys murhasta, ja todistukset tulevat ehkä hyvin turmiollisiksi sekä ystävällenne herra Stapletonille että myöskin hänen vaimolleen."

   La signora balzò sulla seggiola.

   Rouva Lyons nousi kiivaasti tuoliltaan.

   - Sua moglie! - esclamò.

   "Hänen vaimolleenko?" huudahti hän.

   - Non si tratta piú di un segreto. La persona che egli fa passare per sua sorella è in realtà sua moglie.

   "Niin, se asia ei ole enää salaisuus. Se henkilö, jota on pidetty hänen sisarenaan, onkin itse asiassa hänen vaimonsa."

   La signora Lyons intanto era tornata a sedersi. Le sue mani stringevano convulsamente i braccioli della poltrona, e io notai che sotto la pressione di quella stretta le sue unghie rosate erano divenute bianche.

   Rouva Lyons oli jälleen istuutunut. Hän tarttui tuolin käsipuuhun, ja minä huomasin, kuinka hänen ruusun-väriset kyntensä tulivat aivan valkoisiksi, niin kovasti hän sitä puristi.

   - Sua moglie! - ripeté nuovamente. - Sua moglie! Ma non è sposato!

   "Hänen vaimonsa!" kertasi hän. "Hänen vaimonsa! Hän ei ole naimisissa."

   Sherlock Holmes si strinse nelle spalle.

   Sherlock Holmes kohautti olkapäitään.

   - Lo dimostri! Lo dimostri! E, se ci riesce!... - La luce selvaggia che le balenò negli occhi fu piú eloquente di mille parole.

   "Todistakaa se, todistakaa se, ja jos sen voitte, niin --!" Hänen säihkyvä katseensa puhui enemmän kuin sanat.

   - Sono venuto da lei appunto per questo- disse Holmes, traendo di tasca alcune carte. - Ecco una fotografia della coppia fatta a York quattro anni fa. É intestata ai "Coniugi Vandeleur", ma lei non avrà difficoltà a riconoscere lui e anche lei, se la conosce di vista. Ecco qui tre descrizioni firmate da testimoni degni di fede concernenti la signora e il signor Vandeleur, che a quel tempo dirigevano la scuola privata di St. Olivier. Le legga, e mi dica se può ancora dubitare dell'identità di questa gente.

   "Olen kyllä varustettu todistuksilla", sanoi Holmes ottaen taskustaan muutamia papereita. "Tässä on tuosta avioparista valokuva, joka on otettu Yorkissa neljä vuotta sitten. Takasivulla on: herra ja rouva Vandeleur, mutta helposti voitte tuntea molemmat, jos nimittäin olette nähnyt tämän naisen. Tässä on kolme luotettavain henkilöitten antamaa kuvausta herra ja rouva Vandeleurista siltä ajalta, jolloin he johtivat St. Olivierin yksityiskoulua. Lukekaa ne, niin saatte nähdä voitteko epäillä, etteivät he olisi samoja henkilöitä."

   Dopo avervi data un'occhiata, la signora ci fissò con l'espressione dura e rigida di una creatura in preda alla disperazione.

   Rouva Lyons silmäili papereita ja katsoi sitten ylös toivottomuutta osoittava jäykkä ilme silmissään.

   - Signor Holmes - disse - quest'uomo mi aveva offerto di sposarmi a patto che io ottenessi il divorzio da mio marito. Mi ha mentito, farabutto, nel modo piú ignobile. Non mi ha mai detto una sola parola di verità. E perché... perché? Io immaginavo che fosse tutto soltanto per amor mio; ma ora capisco di essere stata per lui nient'altro che uno strumento nelle sue mani. Perché dovrei essere fedele a chi non lo è con me? Perché dovrei cercare di proteggerlo dalle conseguenze dei suoi atti malvagi? Mi chieda quello che vuole, e io non le nasconderò niente. Una cosa sola però le giuro, ed è questa: che quando scrissi quella lettera non pensavo neppure lontanamente di recar danno al povero Sir Charles, che si era sempre mostrato con me un ottimo amico.

   "Herra Holmes", sanoi hän, "tämä petturi on pyytänyt minua vaimokseen, jos nimittäin voin saada avioeron miehestäni. Tuo konna on valehdellut minulle kaikin tavoin. Hän ei ole puhunut minulle yhtä totuuden sanaa. Ja miksi -- miksi? Minä olin luullut hänen rakastavan minua, mutta nyt huomaan olleeni vain välikappaleena hänen kädessään. Miksi koettaisin suojella häntä hänen rikollisten tekojensa seurauksilta? Pyytäkää minulta, mitä tahansa, minä olen valmis kaikkeen. Sen vakuutan kumminkin pyhästi, että kirjoittaissani tuota kirjettä en aavistanutkaan, että mitään pahaa tapahtuisi tälle vanhalle herralle, joka oli näyttänyt olevansa luotettavin ystäväni."

   - Io le credo in pieno, signora - rispose Sherlock Holmes. - Certo, parlare di questi avvenimenti le sarà assai doloroso, e forse le diverrà piú facile se sarò io a dirle quel che è successo, e lei mi correggerà se io farò qualche errore. L'invio di quella lettera le fu suggerito da Stapleton?

   "Minä uskon täydellisesti teitä, rouva", sanoi Holmes. "Näiden tapahtumain kertominen on varmaan suurimmassa määrässä teille vastenmielistä, ja ehkä on teistä helpompaa, jos minä kerron, mitä on tapahtunut, ja te oikaisette minua, siinä tapauksessa että satun tekemään tärkeitä erehdyksiä. Luultavasti Stapleton kehotti teitä kirjottamaan tuon kirjeen?"

   - Fu lui a dettarmela.

   "Hän saneli sen."

   - Immagino che la ragione data fu che avrebbe ricevuto aiuti da parte di Sir Charles per le spese legali relative al suo divorzio!

   "Minä otaksun hänen esittäneen syyksi, että käyttäisitte niitä rahoja, joita sir Charlesilta pyysitte, avioeron yhteydessä oleviin menoihin?"

   - Esatto.

   "Aivan niin."

   - E in seguito, dopo averle fatto inviare la lettera, l'ha convinta a non andare all'appuntamento.

   "Kun olitte lähettänyt kirjeen, sai hän teidät olemaan menemättä kohtauspaikalle?"

   - Mi disse che si sarebbe sentito ferito nella sua dignità se un altro uomo avesse provveduto il danaro per uno scopo simile, e che, benché personalmente fosse povero, avrebbe speso sino al suo ultimo centesimo pur di rimuovere gli ostacoli che ci dividevano.

   "Hän sanoi minulle, ettei hänen hienotunteisuutensa sallinut toisen miehen antaa minulle rahaa sellaiseen tarkoitukseen, ja että hän, vaikka itsekin köyhä, uhraisi viimeisen penninsä esteiden hävittämiseksi väliltämme."

   - Mi sembra un uomo di carattere molto fiero! Poi, lei non seppe piú nulla finché non lesse nel giornale la notizia della morte di Sir Charles!

   "Hän näyttää olevan hyvin johdonmukainen luonne. Ja sitten ette kuullut asiasta mitään, ennenkuin sanomalehdestä luitte uutisen kuolemantapauksesta?"

   - É così.

   "En."

   - Quindi Stapleton le ha fatto giurare di non dir nulla a proposito del suo appuntamento con Sir Charles !

   "Ja hän vaati teitä vannomaan, että te ette kenellekään sanoisi pyytäneenne yhtymystä sir Charlesin kanssa?"

   - Proprio cosi! Mi spiegò che si trattava di una morte molto misteriosa, e certamente i sospetti sarebbero ricaduti su me se si fosse venuti a sapere dell'appuntamento. Mi spaventò talmente che mi spinse a non parlare.

   "Niin juuri hän teki. Hän sanoi, että tämä kuolemantapaus oli täydelliseen pimeyteen verhottu, ja että minua varmaan epäiltäisiin, jos tuo asia tulisi tunnetuksi. Hän pelotti minut vaikenemaan."

   - Già! Lei però aveva qualche sospetto?

   "Sen kyllä uskon. Mutta teillä oli epäilyksenne?"

   La donna esitò e abbassò lo sguardo.

   Hän epäröi ja katsoi alas.

   - Lo conoscevo bene -disse. - Ma se fosse stato sincero con me io non l’avrei mai tradito.

   "Minä tunsin hänet", sanoi hän. "Mutta jos hän olisi ollut minua kohtaan rehellinen, en koskaan olisi rikkonut hänelle antamaani lupausta."

   - Credo che nel complesso lei l'abbia scampata bella - dichiarò Sherlock Holmes. - Lo ha avuto in suo potere e lui lo sapeva, eppure è ancora viva! Lei ha camminato per parecchi mesi sull'orlo del baratro. E ora dobbiamo salutarla, signora, ma è probabile che tra poco sentirà ancora parlare di noi.

   "Minusta te itse asiassa olette päässyt onnellisesti tästä jutusta", sanoi Sherlock Holmes. "Hän on ollut teidän vallassanne, mutta hän on sen tiennyt, ja te olette kumminkin elossa. Te olette muutamia kuukausia kulkenut aivan kuilun partaalla. Ja nyt täytyy meidän jättää hyvästi, rouva Lyons. Luultavasti ei kumminkaan viivy kauan, ennenkuin taas saatte kuulla meistä."

   - Il nostro caso si sta chiarendo, e le difficoltà cadono l'una dopo l'altra - osservò Holmes mentre sostavamo alla stazione, in attesa del rapido da Londra. - Ben presto sarò in grado di esporre in un'unica narrazione coerente e concreta uno tra i piú singolari e sensazionali delitti dei nostri tempi. Gli studiosi di criminologia ricordano i casi analoghi accaduti a Grodno, nella Piccola Russia, nel 1866, e naturalmente ci sono gli omicidi Anderson avvenuti nella Carolina del Nord; ma questo caso presenta tratti assolutamente unici. Persino in questo momento non siamo ancora in possesso di una prova concreta contro questo uomo astutissimo. Ma sarei veramente sorpreso se egli non ce ne fornisse una prima di stanotte.

   "Tätä tapausta koskevat seikat alkavat keskittyä, ja vaikeudet haihtuvat kuin sumu", sanoi Holmes minulle seisoessamme odottamassa Lontoon pikajunan tuloa. "Piakkoin saatan yhtenäisessä kertomuksessa tehdä selkoa tästä rikoksesta, joka on merkillisimpiä ja kauheimpia, mitä meidän päivinämme on tehty. Rikosasiain aikakirjain tutkijat muistavat samanlaisen tapauksen sattuneen Grodnossa Vähävenäjällä vuonna 1866, ja sitäpaitsi ovat nuo Andersonin murhat Pohjois-Caroliinassa huomattavat, mutta tällä on kumminkin aivan omituiset tuntomerkkinsä. Vielä ei meillä ole mitään varmaa esitettävää tuota kavalaa miestä vastaan, mutta erehtyisin suuresti, ellei meillä olisi sitä ennenkuin menemme levolle tänä iltana."

   Il rapido da Londra entrò sbuffando in stazione, e un uomo piccolo e peloso come un cane balzò a terra da uno scompartimento di prima classe. Ci scambiammo tutti e tre energiche strette di mano, e io mi avvidi subito dal modo deferente col quale Lestrade fissava il mio compagno che aveva imparato molto da quei tempi ormai lontani in cui avevamo incominciato a lavorare insieme. Ricordavo perfettamente il disprezzo che le teorie del ragionatore suscitavano nell'uomo pratico.

   Lontoon pikajuna syöksähti nyt asemalle, ja pieni, jäntevä mies, jonka ilme hieman muistutti verikoiraa, tuli heti esiin eräästä ensi luokan vaunusta. Puristimme hänen kättänsä, ja minä huomasin selvään Lestraden tavasta katsella ystävääni, että hän nyt oli oppinut tuntemaan hänen arvonsa.

   - Novità interessanti? - domandò Lestrade.

   "Onko asia merkillinen?" kysyi hän.

   - È il caso piú importante che mi si sia presentato da anni - rispose Holmes. - Abbiamo due ore davanti a noi prima di metterci in campagna. Credo che potremo impiegarle pranzando, e poi, Lestrade, le toglieremo dalla gola la nebbia londinese offrendole un sorso di aria notturna e pura del Dartmoor. Non c'è mai stato? Ah, bene, non credo dimenticherà questa prima volta.

   "Merkillisin moneen vuoteen", vastasi Holmes. "Vielä on jäljellä kaksi tuntia ennenkuin meidän tarvitsee tuumia lähtöä. Me voimme kernaasti käyttää niitä hankkiaksemme itsellemme päivällistä, ja sitten, Lestrade, puhdistamme me teidän keuhkonne Lontoon sumusta antamalla teidän hengittää Dartmoorin raitista yöilmaa. Vai niin, ettekö ennen ole ollut täällä? Sitten luulen, että te ette koskaan tule unohtamaan ensimmäistä käyntiänne."